Keskitalven juhlapyhiä ja periaatekinkku

Vietämme jouluaattoa vanhempieni luona ja joulupäivänä menemme perhetuttujen luo nauttimaan pitkän kaavan jouluaterian. Uutenavuonna suuntaamme anoppilaan, jossa perinteenä on paistaa uusi kinkku uuden vuoden kunniaksi. Silti tuli vaimon kanssa puheeksi että kinkkua pitäisi olla kotonakin. Päädyimme puolentoistakilon "kinkkuun" eli sisäpaistia ja pieni kamaranpala verkkopussissa. Paistolämpötila 125 astetta ja tavoitelämpötila 75 astetta. Paistoaika n. tunti per kilo.

Sinappihuntu

juomasuositus kinkulle: Señorío de los Llanos Gran Reserva

Poista kinkusta paistamisen jälkeen kamara. Mikäli kyseessä on oikea kinkku eli kankku, jätetään osa silavasta mausteeksi.

Hiero kinkun pintaan annospussillinen misokeittoa.

Voitele kinkku makealla sinapilla.

Ripottele pintaan n. 1 rkl sokeria.

Kuorruta kevyesti korppujauhoilla.

Paahda 250 asteessa n. 10 min.

Ja lopuksi rauhallista aikaa toivottaen, Heli Laaksosen sanoin:

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii,
ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyneis päivines.

Ympärs asetella ruakka
(mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama),
namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke
ja ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine,
pariline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisseja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,et sitä riittä pitkäl kevässe.

Cross-kitchen: Gehackte leber hirvenmaksasta

Kävimme viime viikonloppuna anoppilassa ja nappasin sieltä mukaani aiemmin syksyllä talteen otetut hirvenvasan maksat. Pähkäilin hetken aikaa maksan oikeaa käsittelytapaa ja päädyin googlettelemaan. Ruokatietoyhistys ry:n (ent. Finfood) mainio opetussivu kuitenkin hälvensi huoleni. Ilmeisestikin hirven maksaa käsitellään ihan samalla tavalla kuin kasvatettujen eläinten.

Maksapala oli aika iso ja halusin pelkän paistamisen sijaan tehdä siitä jotain hiukan jännempää. Päädyin juutalaiseen perinneruokaan, maksapasteijaan eli gehackte leberiin (suom. hakattu maksa). Hirvi ei valitettavasti kuulu perinteiseen juutalaiseen ruokapöytään, mutta maksapasteija on sen verran hyvää että cross-kitchenin houktus vei voiton.

Gehackte leber

Perinteisesti tässä ruoassa käytetään rasvana kanan- tai hanhenrasvaa. Näitä ei valitettavasti tällä erää ollut saatavilla, joten turvauduin kasvisöljyyn. Kanaviillokin yhteydessä tullee mahdollisuus kerätä talteen kananrasvaa, joten perinteitä kunnioittava leber tulee toteutumaan ensi vuoden puolella.

800g (vasan)maksaa
5 kananmunaa
2 sipulia
5 rkl rypsiöljyä tai linnunrasvaa

suolaa
valkopippuria

Keitä kananmunat koviksi ja kuori niistä 4.

Viipaloi maksa ja paista se kypsäksi rasvatulla pannulla.

Ruskista sipuli miedolla lämmöllä paistinpannussa.

Jauha kaikki ainekset lihamyllyssä ja lisää n. 5 rkl rasvaa.

Sekoita tasaiseksi massaksi.

Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Koristele valmis maksapasteija viimeisellä kananmunalla. Hienonna erikseen valkuainen ja keltuainen haarukalla ja ripottele pasteijan pinnalle.

--

P.S. Olutkalenterille löytyi mielenkiintoinen kilpailija: Pallolaajennus -blogin Joulukolanteri. Muutenkin vaikuttaa asiallisen oloiselta blogilta.

Maltainen joulukalenteri 2011

Huomenna alkaa joulukuu ja sehän tarkoittaa sitä, että huomenna saan avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Viime vuoden tapaan kalenteri sisältää 25 eri juomaa, pääasiassa olutta. En ajatellut pommittaa blogia päivittäisillä teksteillä, vaan lisään joka päivä arvion erillisellä blogisivulla olevaan listaan.

Mukavaa joulun ja muiden keskitalven juhlapyhien odotusta!

Tillilihan jälkihuurut

Tämän päivän hesarin ruokaliitteessä oli juttu tillilihasta. Komisario Wallanderin kotikaupunkina joillekin meistä tutuksi tulleessa Ystadissa vaikuttaa tilliliha-akatemia joka järjestää vuotuiset tillilihakilpailut. Tämän vuoden voittaja Jonas Flodqvist esitteli omaa tillilihareseptiään lehdessä. Tai siis lyhennettyä versiota varsinaisesta reseptistään, jossa vasikanliha ensin haudutetaan yön yli silavassa. Ruotsalaiset siis osaavat ruokaperinteen vaalimisen, onhan niillä kontollaan myös hapansilakka...

Niskaote kouluruokatraumoista osa 1: Tilliliha

Päätin aloittaa uuden sarjan kirjoituksia ruokalajeista, joihin liittyy voimakkaita muistoja ala- ja yläasteen ajoilta. Wikipedian mukaan tillilihaa ei enää nykyisin tarjota kouluissa, mutta lähestyn nyt silti kouluruokatraumoja tarttumalla härkää sarvista ja keittämälle siitä tillinvarsilla maustettua lientä.

Samalla haastan teitä ehdottamaan kouluruokailuista mieleenne syöpyneitä ruokia, joista lupaan poimia ideoita tämän sarjan resepteiksi.

Tilliliha

Tilliliha on suomalainen perinneruoka, joka pohjautuu viillokkiin (ransk. fricassée). Ranskalaisessa keittiössä viillokki eli keitetty lintu- tai liharuoka suurustetaan kananmunankeltuaisella. Päädyin helpompaan vaihtoehtoon, jossa kastikkeena on keitinliemeen valmistettu hapanimelä valkokastike. Resepti on sovellettu Otavan mainiosta Kotiruoka -kirjasta. 

liemi

800g luutonta naudan etuselkää tms. keittolihaa

1,5 l vettä

3 tl suolaa

1 tl kokonaisia valkopippureita

1 tillinippu (varret)

1/4 juuriselleriä

1 porkkana

1/2 palsternakka

Valmistetaan kuten lihaliemi eli ainekset kylmään veteen, lämmitetään hiljalleen kiehuvaksi ja keitetään n. 1,5 tuntia. Pinnalle nouseva vaahto kannattaa kuoria keittelyn aikana pois.

Suodata liemi ja pilko liha kuutioiksi.

kastike

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl lientä

1 tl sokeria

1 tl sitruunamehua

hienonnettua tilliä

Sulata voi kattilassa.

Lisää sekaan jauhot ja anna kiehua jonkin aikaa. Älä kuitenkaan ruskista!

Lisää voimakkaasti sekottaen puolet liemestä vähän kerrallaan. Sekoita tasaiseksi.

Lisää loput liemestä ja anna kiehua muutama minuutti.

Mausta tillillä, sitruunamehulla ja sokerilla.

Lisää lihapalaset.

Tarjoile esim. kuorettomien keitinperunoiden kanssa.

Istu suorassa!

Ei kyynärpäitä pöydälle!

Pöydästä ei saa nousta ennen kuin lautanen on tyhjä!

Vieraskauha: Sienipiirakka

Vietin hieman hiljaiseloa blogin suhteen, ei oikein tuntunut löytyvän hyviä ideoita ja innostusta kirjoittamiseen. Ainakaan samalla kertaa. Tauko kannatti mielestäni, koska keksin pari mielenkiintoista juttuideaa ja aion palata niihin pikimmiten. Ensimmäinen liittyy kouluruokailussa heränneiden aversioiden kumoamiseen ja aion aloittaa kenties haastavimmasta päästä eli tillilihasta. Otan myös mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne kouluruokaklassikoista, jotka voisi kotikeittiössä valmistaa maukkaiksi ja mukaviksi aterioiksi.

Mutta ennen kuin ryhdyn tähän tehtävään, tarjoilen teille vaimoni reseptien joukosta herkullisen sienipiiraan.

Sieni-pekoni-artisokkapiiras

taikina (soveltaen Otava Kotiruoka v. 2001)

100g voita

1dl spelttijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

3 rkl vettä

1/2 dl juustoraastetta

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi.

Lisää vesi ja juustoraaste.

Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

Painele taikina tasaisesti matalaan uunvuokaan.

Paista 225 asteessa 5-10 min.

täyte

1 pkt pekonia

1 prk artisokansydämiä öljyssä

1 pieni sipuli
1 1/2 dl kuivattuja mustia torvisieniä, kanttarelleja tai suppilovaheroita (tai 3 dl tuoreita)

1 prk kermaviiliä

Paloittele ja ruskista pekoni.

Kuullota pilkottu sipuli ja sienet voissa.

Levitä täytteet piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 15 min niin että täytteet saavat kauniin värin pintaan.

Armenialaiset(?) lihapullat

Ostin pääsiäisen tienoilla muutaman pakastetun lampaanpaistin, joille oli keksittävä nyt käyttöä koska pakastin alkaa täyttyä kesäisen ja syksyisen metsän antimista. Toinen paisteista päätyi lihapulliksi. Resepti on 6.1.2011 Helsingin Sanomien ruokaliitteestä.

300g perunoita

500g lampaan jauhelihaa

1 kananmuna

suolaa

mustapippuria

2rkl voita

40g pinajnsiemeniä

40g rusinoita

Keitä ja kuori perunat. Järjestys vapaavalintainen.

Hienonna perunat haarukalla soseeksi.

Sekoita perunasose, jauheliha, kananmuna ja mausteet. 

Paahda pinjansiemenet voissa kevyen ruskeiksi.

Sekoita pinjansiemenet, voi ja rusinat lihapullataikinaan.

Pyörittele pingis- / golfpallon kokoisiksi palleroiksi.

Paista uunissa 225 asteessa n. 30 min tai kierittele kevyesti vehnäjauhoissa ja paista pannulla voi-öljy -seoksessa.

Lisukkeensa suosittelen tarjoamaan mintulla höystettyä couscousia, riisiä tai ohrasuurimoita.

Alkulähteillä: Hirvijahti

Pikkuhiljaksiin edennyt metsästysharrastuksen aloittelu johti kuluneena viikonloppuna kunnon starttiin. Virittäytyminen alkoi jo viime vuoden puolella, kun suoritin metsästyskortin, ja jatkui alkusyksystä aselupabyrokratian ja ammuntakokeen muodossa. Olen suuri riistaruoan ystävä ja mielestäni on vähintäänkin reilua perehtyä myös ruoan tuotannon alkuvaiheisiin.

Metsälle suuntasin Pohjanmaalla, appiukon hirviporukassa johon kuuluu muutaman kymmentä paikallista maanomistajaa. Jahteja on metsästyskaudella jokaisena viikonloppuna, sekä lauantaisin että sunnuntaisin poislukien isänpäivä. Kyse ei siis ole mistään kertavuotisesta remuretkestä, vaan jatkuvasta ja järjestäytyneestä toiminnasta.

passiketju pellonlaidassa

Päivä alkoi nimenhuudolla ja käskynjaolla, jonka jälkeen siirryttiin ensimmäiseen passipaikkaan. Metsästyksen sijaan kyseessä oli näin passimiehen näkökulmasta ennemminkin pellostus, koska ensimmäisen jahtipäivän kaikki passipaikat olivat peltojen laidoilla. Eli pellonlaitaan odottelemaan, josko hirviä sattuisi paikalle. Todennäköisyyden lisäämiseksi metsässä oli etsintäpuuhissa hirvikoira - mies työpareja. Jahdin aikana seurasin tilannetta radiopuhelimen korvanapista. Linjoilla keskusteltiin näköhavainnoista, koirien reittivalinnoista ja valitettavasti myös siitä miten nähdyt hirvet pääsivät karkaamaan "vihollisen puolelle" eli pois metsästysseuran mailta. Jahtimiesten radiopuhelimet eivät olleet ainoat tekniset apuvälineet, koirilla oli gps-kaulapannat joiden avulla niiden liikkeitä voidaan seurata. Pannassa on myös sim-kortti, joten koiralle voi soittaa ja kysellä kuulumisia.

Arttu, harmaa norjanhirvikoira

Parin tunnin passin jälkeen kokoonnuttiin metsästysmajalle paistamaan makkaraa, kiroilemaan karanneita hirviä ja ihmettelemään maailman menoa. Sitten toinen ja vielä kolmas jahti. Ei saalista, ei omakohtaisia näköhavaintoja hirvistä. Yhden jäniksen näin loikkivan pellon poikki.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena ja ensimmäinen passipaikka oli tällä kertaa metsätien varressa, suon laidalla. Eikä aikaakaan, kun muutaman sadan metrin päästä vasemmalta alkoi kuulua laukauksia. Pian kävi ilmi, että kaksi hirvenvasaa oli ammuttu tien molemmille puolille. Menin seuraamaan jatkotoimenpiteitä eli ruhojen suolestamista. Olin yllättynyt siitä, miten vähän sotkuiselta puuha vaikutti. Lisäksi onni potkaisi. Perinteisesti kaadetun hirven sisäelimet ja kieli kuuluvat ampujalle, mutta tällä kertaa ampujat eivät olleet kiinnostuneita maksasta. Poimimme ne parempaan talteen (yksi minulle ja yksi koirille) ja ne odottelevat nyt anoppilan pakastimessa. Lupaankin täten teille loppuvuodesta riistamaksareseptejä.

Sunnuntaille mahtui vielä toinenkin jahti ja tällä kertaa passiketjun edessä kävi hirvirouva näyttäytymässä. Se sai kuitenkin jatkaa matkaansa kaikessa rauhassa, koska tämän viikonlopun jahdissa metsästettiin vain hirvisonneja ja vasoja.

Viikonlopun viettäminen ulkona aurinkoisessa ilmassa oli erittäin virkistävää ja hirvijahti osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi toiminnaksi. Seuraava jahti on luvassa näillä näkymin joulukuun alussa.

Old school: Karpalokarkit

Vietimme viikonloppua mökillä rapujuhlien merkeissä. Ravut söimme lauantai-iltana, mutta lauantaina aamupäivällä vuorossa naisten osalta sienestystä ja omalta osaltani suo, tyhjä pakasterasia ja kumisaappaisiin pukeutunut nuorimies, kun suuntasin mökkijoen yläjuoksun pienelle nevalle karpalojahtiin. Noin tunnin tonkimisen jälkeen iso pakasterasia oli täynnä valtavan kokoisia, kypsiä marjoja.

Valtaosan pakastin heti kotiin palattuamme, mutta halusin myös valmistaa jotain heti nautittavaksi. Ja sopivasti mieleeni muistui isoäidin maistuvan helppo resepti.

Karpalokarkit
karpaloita
munanvalkuaista
tomusokeria

Erottele kananmunan valkuainen kulhoon tai syvälle lautaselle.

Siivilöi tomusokeria pieneen kulhoon tai lautaselle.

Kasta marjat ensin valkuaiseen ja pyörittele tämän jälkeen tomusokerissa.

Anna kuivua.

Soppatykitys osa 3: борщ

Syksyn heräilevään väriloistoon tekee mieli valmistaa värikästä ruokaa. Olen jo pitkään halunnut keitellä borssia, koska mielestäni se sopii hyvin syksyyn. Aina luotettavan Wikipedian mukaan alkuperäinen ukrainalainen borssi on kuitenkin ennen kaikkea kevättalven ruokaa, jota keitetään talven aikana kertyneistä juuresten kuorista ja muista jämäpaloista. Tämän alkuperän huomioiden on helppo ymmärtää että borssireseptejä on vähintään yhtä paljon kuin kokkeja.

Viime viikonlopun vierailu appivanhempien luona piti sisällään mm. punajuurien nostamista, joten meidän ei tarvitse kuoria punajuuria huhtikuulle asti kun oleellisin ainesosa löytyy jääkaapista.

  Borssi (борщ)

liemi

500g sian etuselkää tai lapaa
500g hirven lapaa (tai naudan)
100g juuriselleriä
1 sipuli
1 porkkana
2 l vettä
1,5 rkl suolaa

Pilko juurekset ja porkkana paksupohjaiseen kattilaan, lisää liha ja vesi.

Mausta suolalla.

Keitä miedolla lämmöllä vähintään 1,5 tuntia. Kuori pintaan nouseva vaahto keittämisen aikana reikäkauhalla.

Siivilöi liemi.

Perkaa lihat sopivan kokoisiksi suupaloiksi.

keitto

200g kaalia
100g selleriä
2 porkkanaa
4 punajuurta
2 valkosipulinkynttä

1 purkki tomaattipyrettä

3 laakerinlehteä
12 valkopippuria
3 maustepippuria

Keittolihat. 

Raasta kaali, selleri ja punajuuret. Kaalin raastaminen onnistuu näppärästi juustohöylällä.

Pilko porkkana pieneksi. Itse vuolen porkkanan keittoon kuorimaveitsellä.

Kuullota kaali, selleri, punajuuret, porkkana ja valkosipuli voissa.

Lisää liemi, tomaattipyree mausteet ja pilkottu keittoliha.

Keitä vähintään 45 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla.

Tarjoile smetananokareen kanssa.

Hum(m)ustelua

Ravintolapäivä oli ja meni. Kiitokset vielä hyvästä Sydän & Veri -kollektiiville. Kruunuhakalaiselle sisäpihalle katetut pöydät toivat mieleen italialaista kylätunnelmaa ja kelitkin suosivat. Alkuruokana nauttimamme sipulikeitto ja kananmaksaterriini olivat oikein maukkaita. Pääruokana haukipullat eivät ihan yltäneet odotuksiin, olen tottunut siihen että ne paistetaan voissa valurautapannulla eikä uunissa. Vaimon tilaamat kurpitsaraviolit olivat taivaallisia. Kärsin siis hetken aikaa annoskateudesta. Jälkiruokana syömämme verigreippihyytelö oli paitsi teemallisesti nokkelaa, myös maistuvaa, raikasta ja loistava päätös aterialle.

Arjessa on kuitenkin syötävä kevyemmin ja yksinkertaisemmin.

Hummus

Viikon puujalkavitsi, perustuu tositapahtumiin:

Ravintolan ovella oli kyltti, jossa luki: "Tervetuloa nauttimaan juhlahumusta!" Illan loppua kohden pöydistä alkoi kuulua epämääräistä jupinaa: "Koska se hummus tarjoillaan?"

1 tlk (380 g) kikherneitä

1 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa

n. 3 rkl vettä
1 rkl sitruunanmehua
n. 1 rkl oliiviöljyä

1/4 tl suolaa
1/4 tl juustokuminaa

1 valkosipulinkynsi

paprikajauhetta
hienonnettua persiljaa
oliiviöljyä

Valuta neste kikherneistä.

Silppua kikherneet, tahini ja nesteet tehosekoittimessa tasaiseksi tahnaksi. Mitä hienojakoisempaa, sen parempaa.

Mausta suolalla ja juustokuminalla.

Sekoita lopuksi tahnaan hienoksi silputtu valkosipuli.

Anna hummuksen maun tasoittua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Koristele ennen tarjoilua paprika- tai chilijauheella, oliiviöljyllä ja persiljalla.

Tarjoile esim. leivän tai salaatin lisukkeena.

Huomisen ravintolapäivän Helsingin ravintolat

Vielä hieman häpeilemätöntä mainostamista. Menkää huomenna kokemaan elävää ruokakulttuuria.

Päivitetty lista Helsingin ravintoloista

Vinkki viikonlopuksi: 2. Ravintolapäivä sunnuntaina 21.8.

Toukouinen Ravintolapäivä saa uuden osansa tulevana sunnuntaina. Uhoamisestani huolimatta en valitettavasti saanut aikaiseksi osallistua omalla ravintolalla, mutta koitan tukea parhaani mukaan hyvää toimintaa syömällä. Tehkää tekin niin.

Täältä löydät ravintoloiden sijainnit ja kuvaukset.

Erityisesti silmääni pisti Ravintola Sydän & Veri, joka mainostaa itseään seuraavasti:

Sisäelinherkkuja kerrostalon sisäpihalla Krunassa. Listalla mm. kananmaksaterriiniä, luuydintoastia, sinappimunuaisia ja artisokansydän-lasagnea. Jälkkäriksi esim. karviaisclafoutista. Kristianinkatu 2, Kruununhaka, klo 16-21, sisäpihalla, kulku porttikongista.

Sirkkelikukkoa viinissä

Perjantaiaamuna vaimoni kertoi nähneensä unta, jossa valmistin fasaanikeittoa. Ajatus tuli uudelleen mieleeni iltapäivällä, kun näin Sellon Citymarketin pakastealtaassa kotimaisia riistafasaaneja. Olimme kuitenkin syöneet viikolla useampana päivänä kalakeittoa, joten päätin noudattaa enneunta hieman sovelletussa muodossa. Fasaanin, kuten muidenkin riistalajien liha on hyvin vähärasvaista ja siitä tulee etenkin paistaessa hyvin kuivaa, joten päätin hauduttaa linnun uunissa pitkään ja hartaasti. Innoituksena toimi ranskalainen perinneruoka coq au vin eli punaviinissä haudutettu kukko. Alkuperäisessä reseptissä käytetään joko pieniä herkkusieniä tai korvasieniä, eikä siihen laiteta lanttua. 

Faisan au vin

140g pekonia

1 fasaani

vehnäjauhoa

n. 2rkl brändyä

2 pientä sipulia

3 valkosipulinkynttä

1 pieni lanttu (n. 200g)

voita

1dl kuivattuja mustatorvisieniä

1 pullo punaviiniä

3 timjaminoksaa

1 rosmariininoksa

Paista kuutioitu pekoni rapeaksi ja lado uunivuoan pohjalle.

Paloittele fasaani viiteen osaan (koipireisipalat, rintapalat, muu fasaani) ja kierittele palat keyesti vehnäjauhossa.

Ruskista pekonirasvassa ja liekitä ruskistuksen lopussa brandyllä. Asettele palat uunivuokaan pekonin päälle.

Sido yrtinoksat nipuksi ja asettele se lihapalojen keskelle.

Kuullota lohkottu sipuli, valkosipuli ja kuutioitu lanttu voissa. 

Lisää punaviini ja anna kiehua pari minuuttia.

Kaada uunivuokaan.

Hauduta uunissa 150 asteessa vähintään 2 tuntia.

Tarjoile esim. keitettyjen ohraryynien kanssa. Juomaksi punaviiniä.

Appiukkoni kutsuu fasaania sirkkelikukoksi. Ilmeisesti Pohjanmaalla tämä on tapana. Nimi on peräisin fasaanin vienosta ääntelytavasta, joka muistuttaa käynnistymisvaikeuksien vaivaamaa sirkkeliä.

P.S. Riistalinnun pilkkomisohjeet Heleen's hobbies -blogissa.

Kansalaistaitoja: Hillo

Blogikirjoittelu on ollut enemmän tai vähemmän ansaitulla kesätauolla. Arki alkaa pikkuhiljaa, kesän sato on valmista kerättäväksi ja säilöttäväksi. Aika ei ole ihan vielä kypsä suolakurkuille, koska edellisvuotisia on vielä muutama lasipurkin pohjalla, joten keittelin hilloksi viikko sitten appivanhempien luota keräämämme marjat. Paitsi punaviinimarjat, ne katosivat kuluneen viikon aikana pikkuhiljaa ilta- ja välipalojen muodossa.

Lopputuloksena oli muutama purkki karviais- ja mustaviinimarjahilloa. Erityisesti suosittelen kokeilemaan karviaismarjahilloa väkevien juustojen (viinitarhurinjuusto, kypsä cheddar tai vanha gouda) kaverina.

Kiusallani esitän reseptin yleisesti sovellettavassa yhtälömuodossa.

Hillo

hillostelumusiikki: Bob Marley: Jammin'

x grammaa marjoja
0,5x grammaa hillosokeria
2 rkl vettä per 500g marjoja

Perkaa marjat. Huuhtele tarvittaessa.

Kuumenna marjoja ja vettä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä kunnes niistä alkaa nousta höyryä.

Lisää hillosokeri rauhallisesti sekoittaen.

Nosta lämpötilaa niin että hillo alkaa kevyesti kiehua.

Keitä 15min.

Jäähdytä 30min.

Purkita kiehuvassa vedessä tai uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet tiiviisti. Kannen ja purkin väliin kannattaa laittaa voipaperinpala jotta purkin edellisen asukkaan maku ei jää kummittelemaan.

Helteeseen: Nopea gazpacho

Hellepäivän iltana tuhti grilliruokaa maistuu hyvältä ja usein grillipöydän äärestä noustessa minulla on ollut sellainen olo että pärjäisin seuraavaan iltaan asti syömättä. Keskelle kuumaa kesäpäivää kaipaan kuitenkin usein jotain kevyttä ja virkistävää ruokaa. Salaatit toimivat tähän tarkoitukseen hyvin ja mielestäni gazpacho on ikään kuin salaatti, johon on lisätty nestettä. En muista tarkalleen mistä tämä resepti on tarttunut mukaani, mutta tämän jaksaa valmistaa hieman kuumempanakin päivänä.

Nopea gazpacho

1 kevätsipuli varsineen
1 rkl balsamiviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä

3 tomaattia

1 kurkku
1 paprika

1 l tomaattimehua

suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta hienonnettua timjamia

Sekoita hienonnetut sipulit, balsamiviinietikka ja oliiviöljy.

Pilko muut vihannekset.

Lisää kylmä tomaattimehu.

Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla.

Jäähdytä ennen tarjoilua, tarvittaessa voit lisätä keittokulhoon muutaman jääpalan.

Syö krutonkien kera.

krutongit


1 rkl tuoretta hienonnettua rosmariinia
2 rkl oliiviöljyä
3 paahtoleipäviipaletta

suolaa

Sekoita oliiviöljy ja yrtit.

Pilko leipä kuutioiksi ja sekoita öljyseokseen.

Paahda uunissa 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Kesän grilliherkkuja 2: Meren antimia

Katkarapuvartaat


Raakana myytävät katkaravut valmistuvat grillissä helposti ja nopeasti. Pienellä maustamisella niihin saa mukavan aasialaisen vivahteen. Kuorellisia katkarapuja saa hiukankin isompien kauppojen pakastealtaista, mutta varsinaiset helmet voi löytää kohtuuhinnalla aasialaisista ruokatarvikekaupoista, kuten Hämeentien Vii Voanista.

250g kuorellisia raakoja katkarapuja
vartaita


Grillauskastike


0,5dl seesamöljyä
2rkl soijakastiketta
1rkl hunajaa
1rkl sitruunamehua
1 tuore chilipaprika hienonnettuna


Grillaa katkarapuvartaita välillä käännellen n. 10 min keskikuumalla grillillä.

Sivele / valele grillauksen ajan kastikkeella.



Välimeren grillilohi


Jos aasiasta tuotujen katkarapujen grillaaminen soimaa liiaksi omaatuntoa, voi grillissä valmistaa myös herkullisesti esim. lohta. Kalan grillaukseen käytimme grilliritilälle asetettavaa teflonverkkoa, joka estää kalan lihapuolen tarttumista grilliritilään.

1 nahallinen lohifile

0,5dl oliiviöljyä
0,5dl sitruunamehua

Leikkaa lohifile annospaloiksi (n. 15cm levyinen on hyvä).

Valele kalapalat samaan oliiviöljy-sitruunaseoksella ja anna maustua n. 10min.

Grillaa ensin lihapuoli kauniin väriseksi. Käännä ja grillaa nahkapuolelta kunnes kala on kypsää.

Kesän grilliherkkuja: Kaljapersekana

Internetlegenda ja amerikkalaisen bbq-perinteen hienoimpia tuotoksia. Neil Gaiman tosin viittaa tarinassaan Sunbird tähän reseptiin muinaisena tapana valmistaa fenix-lintua. Hyvä tarina, kannattaa lukea. Joka tapauksessa tämä resepti on sekä herkullinen että hauska. Linnun sisälle aseteltu olut kosteuttaa lihan ja grilli kypsentää sen päältä rapeaksi.

Kaljapersekana - Beer butt chicken

kokonainen maustamaton broileri
0,5l oluttölkki
suolaa
1 puska tuoretta rakuunaa, basilikaa ja salviaa
sitruuna
öljyä
1 chili

Glasyyri


2 rkl seesamöljyä
2 rkl soijaa
1 rkl hunajaa

Pilko 2/3 yrteistä ja sekoita niihin hieman rypsiöljyä.

Hiero broileri kauttaaltaan suolalla ja yrtti-öljyseoksella. Irrota nahka sormilla lihasta niin että saata mausteet hierottua nahan alla.

Asettele muutama sitruunaviipale ihon alle.

Broilerin siivet kannattaa kiinnittää rintalihaksiin jotta ne eivät erillään kuivu liikaa.

Avaa oluttölkki, juo 2/3 oluesta ja avaa tölkin kansi kokonaan avaajalla.

Lisää olueen 1/3 yrteistä, chili ja puolen sitruunan mehu.

Asettele oluttölkki tukevasti broilerin sisälle.

Grillaa miedolla, mielellään epäsuoralla lämmöllä n. 90 min kannen alla.

Sekoita glasyyri ja lisää se sudilla broilerin pintaan, grillaa vielä n. 10 min jotta saat rapean pinnan.



Yksinäisen tähtivaeltajan avaruusbanaanit


Jossain vaiheessa folioon käärityt, grillissä tai nuotion hiilloksessa kypsennettävät banaanit ovat jääneet mieleeni tällä nimellä. Lisäsin avaruusvaikutelmaa lorauksella yhden tähden jaloviinaa.

banaani
4 palaa tummaa suklaata
loraus jallua

foliota

Tee banaaniin pystysuuntainen viilto koko matkalta.

Lorauta sekaan jaloviinaa.

Asettele viiltoon rivi (4 palaa) suklaata.

Kääri folioon ja grillaa kannen alla n. 15 min. Voit valmistaa tämän ruoan myös nuotion hiilloksella.

Yksinkertaista kesäherkkua ja uunikuhaa

Uudet perunat ja silliä

Kesähelle laiskisti sen verran, että tartuin hanakasti kaupassa kotimaisiin uusiin perunoihin. Sillin, voin ja tillin kanssa niistä muodostuu ehkä paras mahdollinen kesäruoka. Perunoiden keittämisen sijaan suosin höyryttämistä.

ruoanlaittomusiikki: Arch Enemy: Khaos Legions


Uunikuhaa

Istuimme muutama viikko takaperin Saunaseuran vilvoitteluhuoneessa  ystäväni kanssa ja kuinkas sattuikaan, puhuimme ruoasta. Vieressä istuva herrasmies kuunteli hetkisen ja liittyi mukaan keskusteluun. Kävimme läpi parsankeiton saloja ja sain erittäin hyvältä kuulostavan vihjeen lampaankielistä ja kirsikkakastikkeesta. Samalla tuli myös puhetta uunissa paistetun kanan tai kalan glaseeraamisesta wasabilla maustetulla hunajalla. Sitähän piti kokeilla.

2 nahallista kuhafilettä
karkeaa merisuolaa

hienoa merisuolaa
mustapippuria

Glasyyri

2 rkl hunajaa

sormenpään kokoinen nokare wasabitahnaa

pieni tiraus soijakastiketta ja sitruunamehua

Ripottele vuoalle karkeaa merisuolaa ja aseta fileet nahkapuoli alaspäin suolapedille.

Mausta pintapuoli hienolla suolalla ja mustapippurilla.

Paista fileitä 20-25min 200 asteessa foliolla peitetyssä vuoassa.

Lämmitä hunaja juoksevaksi ja sekoita siihen mausteet.

Valele kalafileet glasyyrilla.

Paista grillivastuksen alla n. 5min.

Valmistujaispöydän antimia

Siskoni sai koulun päätökseen ja juhlia päätettiin viettää meidän kotonamme, koska siskon asunnossa oli neliöitä hieman vähemmän kuin kutsuttuja ihmisiä. Pöydän antimien suhteen hänellä oli kaksi toivetta: ruisnappeja graavilohitartarilla ja syntisen hyvä suklaakakku.

Lohitartar

Muistatteko vielä yläasteen TET-viikot? Työelämään tutustumista viikon tai kahden ajan ilman palkkaa. Ovelana poikana vietin molemmat yläasteemme TET-viikot ravintolassa, koska siellä sai ainakin ruokapalkkaa. Hämeenlinnan Ravintola Piparkakkutalossa vietetty viikko oli erittäin mukava. Vastuullani oli mm. päivittäin lounassalaattipöydän vihannesten pilkkominen. Eräänä päivänä valmistelimme alkupaloja yksityistilaisuutta varten. Autoin täytteen tekemisessä ja väkersin toistasataa pientä ruisleipästä, joissa oli täytteenä graavilohesta ja smetanasta valmistettua tahnaa. Siinä sivussa tuli myös maisteltua ihan vain muutama leivänkannikka...

500g lohifilettä
karkeaa merisuolaa

250g smetanaa
1 rkl sinappia
puoli puskaa tilliä

suolaa
mustapippuria

Graavaa lohifile kevyesti edellisenä päivänä.

Vatkaa smetana kuohkeaksi.

Jauha nahattomat lohipalat lihamyllyssä.

Mausta sinapilla, hienonnetulla tillillä, suolalla ja pippurilla

Tarjoa ruisleivän tai ruisnappien täytteenä. Lisukkeeksi voi pilkkoa punasipulia.



Death by chocolate?


Olen itse ruoanlaiton suhteen melko suurpiirteinen. Reseptit on mielestäni tehty sovellettaviksi ja ainesosien tarkalla grammamäärällä ei aina ole ihan niin suurta väliä. Pääasia, että lopputulos maistuu hyvältä. Tämä lähestymistapa ei valitettavasti päde leipomiseen ja niinpä vuorossa on taas vieraskauhan kautta tuotettu resepti. Kunnia tästä syntisen maukkaasta suklaakakusta kuuluu vaimolleni.

Alkuperäinen resepti on peräisin 15.9.2010 julkaistusta Kotivinkistä.

1 dl rusinoita
3/4 dl rommia tai brändyä

300g voita
5 dl sokeria
2 dl kaakaojauhetta
5 luomumunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
250g valkosuklaata
1 dl saksanpähkinöitä

Liota rusinoita vähintään 1 vrk rommissa tai brändyssä.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.

Lisää kaakaojauhe ja munat yksitellen voimakkaasta vispaten.

Sekoita vehnäjauhot taikinaan.

Lisää raastettu valkosuklaa, rusinat ja pähkinät varovaisesti sekoittaen.

Paista keskitasolla 175 asteessa n. 40min, kunnes taikina ei enää tartu tikkuun jolla kokeilet kypsyyttä.

Jäähdytä kunnolla ennen tarjoilua.

Kaksi lähestymistapaa tomaattikastikkeeseen

Tomaattikastike ja pasta kulkevat nätisti käsi kädessä. Monissa resepteissä kastikepohjaksi ehdotetaan tomaattimurskaa. Itse käytän mieluiten joko tomaattipyrettä tai tuoreita tomaatteja.

Kapriskastike

kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi

tilkka balsamiviinietikkaa
2 tl sokeria

2 purkkia tomaattipyrettä
1,5 dl vettä
1 pieni purkki kapriksia

suolaa
mustapippuria

Kuullota hienonnettu valkosipuli ja sipuli öljyssä.

Ripottele sekaan pieni tilkka balsamiviinietikkaa ja lisää sokeri.

Lisää tomaattipyre ja vesi. Kastike suurustuu nätisti, jos käytät tähän pastan keitinvettä.

Huuhdo kaprikset ja lisää kastikkeeseen.



Tuoretomaattikastike

1kg tomaatteja

1 paketti pekonia

kylmäpuristettua rypsiöljyä

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

tilkka balsamiviinietikkaa

2 tl sokeria

tuoretta rosmariinia ja basilikaa

suolaa
mustapippuria

Kuori tomaatit ja poista niistä siemenet. Kuorimista helpottaa tomaattieen kalttaaminen eli tee pieni ristiviilto kuoreen tomaatin pohjaan, laita tomaatit kattilaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä. N. 10-15 sekunnin jälkeen kuori irtoaa helposti.

Pilko tomaatit.

Paista pekoni.

Lisää tilkka öljyä, sipuli ja valkosipuli. Kuullota.

Lisää balsamiviinietikka ja sokeri.

Lisää pilkotut tomaatit ja yrtit. Hauduta kunnes tomaatinpalat ovat sulaneet tasaiseksi kastikkeeksi.

Mikä on muffinssi monikossa?

Ravintolapäivä oli ja meni. Alppikadun voileivät olivat valitettavasti päässeet loppumaan, mutta Kahvila Majan antimet Alppipuistossa maistuivat koko ruokakunnalle. Kaksijalkaisille tarjolla oli voileipiä, jääteetä ja muffineita (muffinseja? muffinsseita?). Nelijalkaisille puolestaan kotitekoisia koirankeksejä. Säät suosivat ja päivän idea oli hyvä. Kuulin huhua, että jatkoa seuraisi jo elokuussa.

Vinkki viikonlopuksi - maukasta kansalaistottelemattomuuta

Nyt on ollut hieman hiljaiseloa ruokarintamalla, mutta koitan viikonlopuksi saada jotain uutta hehkutettevaa tänne. Haluaisin kuitenkin puffata lauantaina 21.5. järjestettävää Ravintolapäivää. Kyseessä on yksipäiväinen karnevaali / tempaus mukavan ruokakulttuurin puolesta ympäri Suomen. Kuka tahansa voi siis olla ravintoloitsija / baarimikko / barista / keittiömestari tms. yhden päivän ajan. Ehkä törmäämme ravintolakierroksella ja ehkä ensi vuonna debytoi Ravintolaks' tässä?

Lista ravintoloista löytyy täältä.

Ja laitetaan vielä karttalinkki, niin on helpompi löytää perille.

Parsaaks' tässä?

On kevät ja parsakausi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kauppoihin ilmestyy perulaisen ja chileläisen sijaan espanjalaisia ja unkarilaisia parsoja. Olen oppinut nauttimaan tästä jännästä vihanneksesta vasta viimeisen muutaman vuoden aikana. Aiempi epäluulo johtui lähinnä niistä ihmeellisistä, kumisen tuntuisista pötköistä joita joku kutsuu säilykeparsaksi.

Parsasta on moneksi ja sitä on helppo valmistaa. Klassisesti kastikkeeksi pitäisi valmistaa hollandaisea, mutta mukavuudenhaluisena miehenä päädyin huomattavasti yksinkertaisempaan ratkaisuun. Parsan lisukkeena usein tarjottavan prosciuton korvasin kotimaisella kylmäsavukinkulla.

Vaimo pyöräytti parsan kaveriksi vielä sienirisoton, tällä kertaa kuivatuista tateista.


Keitetty vihreä parsa kahdelle

nippu parsaa
suolaa

Kaupassa myytävissä nipuissa on mukana kuminauha, mutta se kannattaa keittämisen kohdalla vaihtaa puuvillanaruun (esim. paistinaru). Tämä siksi, että parsan pehmentyessä kattilassa kuminauha painuu sen sisälle ja saattaa katkoa varret.

Parsaniput asetetaan kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen niin että nuput ovat vedenpinnan yläpuolella.

Keitetään n. 15min.



Kipakka kastike


Tämä kastike on hyvin kirpeä ja hieman hillitymmän version saa aikaiseksi jos korvaa riisiviinietikan valkoviinillä.


1 sitruuna

1/4 dl vettä
1/4 dl riisiviinietikkaa
2 tl hunajaa
kurkumaa

suolaa

2 rkl voita

Purista ja siivilöi sitruunan mehu.

Lisää mehuun vesi, etikka, hunaja ja kurkuma.

Keitä kasaan n. 15min.

Mausta suolalla.

Ota kastike pois hellalta ja vispaa sekaan 2 rkl voita eli suoritetaan monter au beurre.

Mjöd

Vappu lähestyy ja jos nyt pistää toimeksi, ehtii saada vapunpäivän piknikille simoja mukaan. Hunajasima lienee yksi maailman vanhimpia alkoholijuomia, ja perinteitä kunnioittaaksemme olemme valmistaneet myös modernin vappusiman hunajaan. Jossain vaiheessa olisi myös mielenkiintoista keitellä hieman väkevämpi viikinkityylinen sima, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Hunajasima


5l vettä
250g hunajaa
250g fariinisokeria
2 sitruunaa
tuoretta hiivaa




Pese sitruunat ja kuori niistä ohuelti talteen kuoren keltainen osa. Poista valkoinen välikuori ja viipaloi sitruunat.

Heitä kuoret ja sitruunaviipaleet ämpäriin.

Kuumenna n. 1,5l vettä, liota siihen hunaja ja fariinisokeri.

Kaada kuuma vesi ämpäriin sitruunoiden seuraksi.

Lisää loput vedestä kylmänä.

Odota että seos on kädenlämpöistä ja murenna sekaan n. herneenkokoinen pala hiivaa.

Anna käydä n. 1vrk huoneenlämössä.

Pullota sima ja anna asettua jääkaapissa 1-2vrk. Jotkut lisäävät tässä kohtaa rusinoita, minä en.

Jälkiviisaus


Simoista voi nauttia myös pitkin kesää, joten ei kannata huolehtia turhaan mikäli ei ehdi niitä panemaan vapuksi.

Pääsiäisspesiaali: Lammasta ja muuta pashaa

Lampaanlihan myynnissä on Suomessa hesarin mukaan kaksi selkeää piikkiä. Perinteisesti pääsiäinen, ja uutena tulokkaana joulu. Omalta kohdaltani lisään tähän vielä juhannuksen, joka on jo useampana vuonna ollut rosvopaistin aikaa. Lupaan palata tähän teemaan lähempänä kesää. Lampaanlihan myyntitilastoista jää sellainen tunne, että lampaanlihalla on hieman eksoottisen ruoan asema. Mielestäni ihan turhaan. Lammasta on helppo ja hauska valmistaa, lisäksi se on herkullista.

Kotimaisen lampaanlihan saatavuuden kanssa voi olla ongelmia, suurin osa kaupan pakastealtaissa myytävästä lihasta kärrätään tarkalleen toiselta puolelta maapalloa Uudesta-Seelannista. Hesari tarjosi kuitenkin taannoin tietoa suoraan tilalta myytävästä kotimaisesta lampaanlihasta. Minun ja monien suosima Hakaniemen kauppahallin Reinin Liha ei myöskään tuottanut pettymystä ahvenanmaalaisen karitsan tarjonnassa saatikka ystävällisessä ja asiantuntevassa palvelussa. (Tämä ei ole maksettu mainos, tykkään vain suositella hyviä asioita muille.)

Lampaanpaisti

Valmistin appivanhempien luona vieraillessa karitsanviulun. Paistamisen helpottamiseksi pyysin lihakauppiasta pilkkomaan viulun kahteen osaan, jotka paistoin erillisissä paistopusseissa. Toisen kypsäksi ja toisen tarkoituksella ylikypsäksi. Nämä ohjeet ovat n. 1,25kg paistille.

Marinadi

Laulu lähtee hiljaisuudesta ja hyvä paisti maustamisesta. Lampaan voi maustaa punaviinimarinadilla, mutta päädyin hieman uteliaisuuttanikin kokeilemaan kahvipohjaista marinadia.

½dl öljyä
1dl punaviiniä
4dl kahvia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
mustapippuria
timjamia

Sipuli ja valkosipuli pilkotaan reiluiksi paloiksi.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään.

Paisti ja marinadi laitetaan muovipussiin yön yli.



Paistin paistaminen


Aluksi marinadi kuivataan paistin pinnasta talouspaperilla.

Paisti ruskistetaan paistinpannulla nopeasti joka puolelta, mieluiten voissa.

Paistin pintaan hierotaan kauttaaltaan hienoa suolaa ja hieman timjamia.

Lisäksi paistiin voi pistellä veitsellä reikiä ja työnnellä niihin valkosipulinkynsiä.

Paistetaan 125 asteessa kunnes sisälämpötila on hieman alle 60 astetta (medium) tai reipas 87 (ylikypsä).


Kahvikastike

Päätin jatkaa lisukkeissa kahvilinjalla. Kastikkeen valmistusohjeet löytyvät aiemmasta kirjoituksestani.

1 valkosipulinkynsi
3 salottisipulia
2 rkl hunajaa

2 dl kahvi
1 dl punaviiniä

2 prk kastikepohjaa

n.1 rkl voita



Minttupesto


"If it's worth doing, it's worth overdoing." -Ayn Rand (myös Grant Imahara, Mythbusters)

30g (2 rasiaa) tuoretta minttua
25g parmesaania
½ puska sitruunamelissaa
1 valkosipulinkynsi
½ dl pinjansiemeniä
1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa
pippuria

Valmistetaan kuten muukin pesto.


Sokerina pohjalla: Pashaaks' tässä?


Pääsiäispöydän kruunasi kälyni (vaimon veljen vaimo) valmistama pasha. Tämä on kuulemma kevytpashaa.

50g voita
½ dl sokeria

2 dl kermaa

500g rahkaa
½ dl pilkottuja rusinoita
1 rasia kirsikoita
8 palaa valkosuklaata raastettuna
3 tl vaniljasokeria
4 rkl sitruunamehua

Vaahdota kerma.

Vaahdota voi ja sokeri.

Sekoita ainekset keskenään.

Kaada suodatinpaperilla vuorattuun siivilään tai kahvisuodattimeen.

Anna valua yön yli jääkaapissa.

Vieraskauha: Italian ja vähän Etelä Amerikan hengessä

Tällä kertaa esillä on vaimon kokkaamaa ruokaa Italian ja hieman Etelä-Amerikan hengessä. Keväisen aurinkoisen sunnuntaipäivän kruunasi upeasti bruschetasta, katkarapucevichestä ja sienirisotosta muodostunut ateria. Kotimaisuutta ruokaan tuo risoton pohjana käytetty viimeviikkoisen hirvenpaistin liemi ja mökiltä viime syksynä poimitut  mustat torvisienet.


Bruschetta


Hyvin yksinkertainen ja maukas alkuruoka, jonka väitetään saaneen alkunsa 1400-luvun Toscanassa. Alun perin pelkästään oliiviöljyllä kostutettua paahdettua leipää johon on hierottu valkosipulia. Nyttemmin bruschettaan kuuluu lähtemättömästi myös tuore tomaatti. Lisätietoa bruschettan historiasta esim. täältä.

Tein perjantaina ruoaksi pestoa ja sitä jäi yli. Se päätyi korvaamaan oliiviöljyn.

6 viipaletta vaaleaa leipää

6 rkl pestoa

2 tomaattia

suolaa

Poista tomaateista siemenet ja kuutioi tomaatit.

Voitele leivät kevyesti oliiviöljyllä ja levitä päälle n. 1rkl pestoa per leipä.

Lisää tomaatit.

Paahda 250-asteisessa uunissa kunnes leipä on saanut kevyen ruskean värin.

Katkarapuceviche

Ceviche on Etelä-Amerikkalainen sitrusmehussa raakakypsytetty kalaruoka, jossa on mausteena chiliä. Tässä versiossa kala on on korvattu pakastekatkaravuilla.


200g katkarapuja
0,5 dl sitruunamehua

2 salottisipulia
1rkl oliiviöljyä
1/2 tuore chilipaprika
suolaa ja mustapippuria

1 avokado
tuoretta korianteria

jääsalaatin lehtiä

Sulata katkaravut sitruunamehussa huoneenlämmössä.

Pilko sekaan sipuli ja chili.

Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla.

Lisää kuutioitu avokado ja hienonnettu korianteri.

Tarjoile salaatinlehdiltä, joihin ruoka kääritään syödessä.


Sienirisotto

2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
2 salottisipulia

1 dl valkoviiniä

9 dl lihalientä (käytimmä vedellä jatkettua paistilientä)
1,5 dl kuivattuja mustia torvisieniä

50g parmesaania

Kuullota ensin riisiä voissa ja lisää hetken kuluttua sipuli.

Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin.

Lisää 2 dl kuumaa lientä ja kuivatut sienet.

Anna risoton kiehua kasaan miedolla lämmöllä n. 30 min aina välillä lientä lisäten. Riisinjyviin pitäisi jäädä pureskellessa hieman vastusta.

Lisää lopuksi sekaan raastettu parmesaani ja sekoita kunnes se on sulanut risottoon.

Paisti, hirveä

Lomailimme viikon verran Lapissa ja töihinpaluun kynnyksellä teki vielä mieli kruunata onnistunut irtaantuminen arjesta hyvällä sunnuntaiaterialla. Menneen viikon fiilistely toteutuu puikulaperunoiden muodossa, pääruoaksi valikoitui pakastimesta hirvenpaisti.

ruoanlaittomusiikki: Finntroll: Jaktens tid ja Children of Bodom: Relentless, Reckless Forever

Hirvenpaisti


paisti (n. 1,5kg)
piimää

Kaadoin n. 2dl piimää paistin pakastepussiin illalla ja sulattelin yön yli. Ideana tässä on se, että piimä hienoisesti pehmentää ja mureuttaa lihaa. Vasapaistin kanssa piimää ei välttämättä tarvita, mutta täysikasvuisen hirven liha saattaa ilman mureutusta jäädä hieman sitkeäksi.

1 misotahnapussi (miso?)
4 kuivattua katajanmarjaa
suolaa
valko- ja mustapippuria
100g pekonia

Paistista huuhdotaan piimä pois ja liha kuivataan talouspaperilla.

Paisti ruskistetaan nopeasti joka puolelta paistinpannulla.

Ruskistetun paistin pintaan hierotaan misotahna, ripaus suolaa sekä rouhitut pippurit ja katajanmarja.

Paisti kääritään pekoniin ja halutessaan sen voi myös sitoa paistinarulla napakaksi. Hirvenliha on hyvin vähärasvaista ja pekonista sulava rasva tekee paistista mehevämmän. Kaikista parhaan tuloksen saa viipaloidulla silavalla, jota on saatavissa ainakin eestiläisiä elintarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Paistetaan paistopussissa 125 asteessa kunnes sisälämpötila on 56-57 astetta.

Lopuksi paisti kääritään folioon lepäämään kunnes perunat ja mahdolliset muut lisäkkeet ovat valmiita.

Idean misokeiton käyttämiseen paistin kanssa sain viime vuoden pääsiäisen alla bongaamastani Marcus Samuelssonin lammasreseptistä. Mison sisältämä glutamaatti korosti herkullisesti lampaanpaistin makua, joten päätin soveltaa sitä hirvenlihaan. Tulos oli erittäin hyvä.


Piparjuurikastike


2 salottisipulia
25g piparjuurta
1 dl punaviiniä
2 tl hunajaa

1 prk kastikepohjaa
n. 1 rkl voita

Salotit ja hienonnettu piparjuuri kuulotetaan voissa.

Lisätään punaviini ja hunaja, annetaan hautua n. 20min.

Siivilöityyn liemeen lisätään kastikepohja ja annetaan kiehua n. 15-20min.

Juuri ennen tarjoilua suoritetaan monter au beurre eli kastike nostetaan pois hellalta ja siihen sekoitetaan rivakasti n. 1rkl huoneenlämpöistä voita. Tämä klassinen viimeistely tekee kastikkeesta samettisen pehmeää ja ah niin turmioillisen hyvää.

Tosimies ja/tai intohimoinen kotikokki valmistaisi toki itse kastikepohjan ja olen useamman kerran suunnitellut liemitalkoiden järjestämistä mökillä. Siellä olisi 40l kattilakin odottamassa. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen kaupasta saatavaan demi glace -pohjaan. Suosimani Järvi-Suomen Portin kastikepohja on lisäaineeton, periaatteessa teurasjätteestä (naudan- ja sianluut) sekä juureksista keitetty paksu lihaliemi.

Paahdetut puikulaperunat


15 puikulaperunaa
sormisuolaa
mustapippuria
rosmariinia
kylmäpuristettua rypsiöljyä

Perunat pestään ja lohkotaan.

Perunalohkoihin sekoitetaan kulhossa öljy ja mausteet.

Paahdetaan uunissa 225 asteessa n. 20min.

Pestooks' tässä?

Lumisateista huolimatta ilma on selkeästi keväinen, vaimo päätti laittaa ikkunalaudalle yrttejä (siis basilikaa ja sen sellaista) itämään ja kenties siitä johtuen lauantairuoaksi valikoitui pestokastike. Tai sitten syynä oli se, että pesto on tosi hyvää.

Pesto on peräisin Pohjois-Italian Genovasta, mutta vastaavanlaisia kastikkeita on myös valmistettu Ranskan Provencessa. Pestoja on varmaan olemassa yhtä monta erilaista kuin tekijöitänsä. Italialaisesta alkuperäisestä poiketen käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä koska pidän sen mausta. Oma pestoreseptini on peräisin vuosituhannen vaihteesta, jota olimme viettämässä eräällä kesämökillä Inkoossa. Resepti on pysynyt lähes muuttumattomana, ainoa muutos on vuosien myötä kehittynyt terve varovaisuus valkosipulin kanssa.

ruoanlaittojuoma: Bushmills 10 year old single malt

1 puska persiljaa
2 puskaa basilikaa
1dl pinjansiemieniä (vo. myös saksanpähkinää)
1½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
100g parmesaania
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

optio: pilkottu aurinkokuivattu tomaatti

Pese ja kuivaa yrtit huolellisesti.

Laita basilikan ja persiljan lehdet silppuriin. Basilikan varsissa saattaa olla hieman puiseva maku, joten en käytä niitä.

Raasta parmesaani.

Pilko valkosipuli ja persiljan varret veitsellä. Varrenpalaset ovat mukavan rapeita.

Hienonna pinjansiemenet huhmareessa.

Yhdistä edellämainitut aineet sekä öljy ja anna seista huoneenlämmössä min. tunti.

Huom! Ilmeisesti kunnon puritaani hienontaisi kaikki ainekset huhmareessa, mutta mukavuudenhaluinen kokki pääsee vähemmälläkin.

Lopuksi vielä fiilistelykuva ihan muuten vaan:

Mansen Maltaat

En ole pariin viikkoon ehtinyt rauhoittua keittiön puolella sellaiseen ruoanlaittoon, josta olisi jotain mielekästä kirjoitettavaa tänne. Muutama juttu on ns. muhimassa ja viikon päästä on odotettavissa taas kuulumisia keittiöstä. Sillä välin ajattelin häpeilemättömästi puffata hyvää ruokaa ja juomaa.

Vietin kultturellin viikonlopun Tampereen elokuvajuhlilla ja molempina päivinä lounastin Panimoravintola Plevnassa, joka sijaitsee näppärästi heti päänäyttämönä toimivan Finnkino Plevnan vieressä. Panimoravintolan laaja oma olutvalikoima on ihan älyttömän hyvä, ja ruoka on sekä riittoisaa että maukasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana nousi esille ravintolan molemminpuoleinen yhteistyö läheisen lihatilan kanssa. Ravintola ostaa pihvilihaa ja lehmät saavat syödäkseen oluen panemisesta ylijäävää mäskiä.

Ruoassa näkyy selkeästi saksalaisen bierstuben henki. Lauantain lounaaksi nauttimassani makkarapannussa oli valikoimaa curry- ja bratwurstista kotoisempaan ryynimakkaraan. Annos oli reippaasti ylilyövä täyttävyyden puolesta ja sen kruunasivat erityisesti pekoni-kermaperunat. Palanpainikkeeksi valitsin savuolutta. Nälkä ei vaivannut loppupäivänä oikeastaan lainkaan.

Sunnuntaina päätin hieman keventää annosta ja valitsin olut-juustokeiton. Keveydestä ei oikeastaan voi puhua, mutta keitto oli erittäin maukas. Uusin olutvalikoiman tulokas, 4,8% vahvuinen Sam's Stout oli myös erittäin miellyttävä tuttavuus. Maku oli tuhti, makea ja paahteinen. Mielestäni jopa parempi kuin Plevnan useaan kertaan palkittu Dry Stout. 

Savulohi- ja tainnutuspastaa

On päässyt hurahtamaan kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä, joten esittelen hyvitykseksi kaksi ruokaa. Molemmat ovat tuhteja ja kermaisia ruokia, jotka sopivat erinomaisesti kireiden talvipakkasten keskellä nautittaviksi. Näitä ruokia ei kannata edes alkaa analysoimaan ravintosisällön kautta, siitä tulee vain paha mieli. Ennemmin kannattaa muistaa kokkilegenda Paul Bocusen nimiin laitettu sitaatti: "Olen kokki, en lääkäri". En väitä, etteikö ruoka voisi olla sekä herkullista että terveellistä, mutta tällä kertaa painotus on vahvasti herkullisen puolella.

Savulohipasta

Ensimmäisenä savulohipasta, jota minun oli tarkoitus tehdä jo viime kirjoitusta varten. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut sivuraiteille kalatiskillä.

juomasuositus: Penfolds Rawson's Retreat Riesling

2 valkosipulinkynttä

2 pientä punasipulia

rypsiöljyä

1 tl kurkumaa

1/2 sitruunan mehu

150g creme fraiche

2dl ruokakermaa

300g savulohta

suolaa

mustapippuria

seesamiöljyä

tilliä

Lisää kurkumajauhe ja öljy pannulle, kuumenna.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Lisää sitruunamehu ja anna hautua hetken aikaa.

Lisää kerma ja creme fraiche, anna kiehua miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia.

Lisää pilkottu savulohi. Mausta suolalla, pippurilla ja seesamiöljyllä.

Lisää hienonnettu tilli juuri ennen tarjoilua.

Pasta Carbonara - Miilunpolttajan pasta


Normaalisti pyrin käyttämään täysjyväpastaa ruoanlaitossa. Osittain siksi, että se on mukamas terveellisempää ja osittain siksi että pidän sen mausta. Tämän ruoan kohdalla täysjyvä tuntuu kuitenkin tekopyhältä, sillä ainoat ravintosuositusten mukaiset ainesosat ovat mausteena käytettävät oliiviöljy ja persilja. Pieni varoituksen sana: älä suunnittele tekeväsi mitään n. 2-3 tuntiin ruokailun jälkeen. Carbonara sopiikin täydellisesti talviseen perjantai-iltaan, kun on aika vaihtaa ajatukset kokonaan vapaalle rankan työviikon jälkeen.

juomasuositus: tymäkkä punaviini


200g pekonia
3 keltuaista
150g parmesaania
2dl kermaa

muskottipähkinää
oliiviöljyä
persiljaa

Paista pekoni pannussa rapeaksi.

Sekoita kulhossa kerma, raastettu parmesaani ja keltuaiset. Mausta muskottipähkinällä.

Keitä pasta, valuta ja lisää tilkaa oliiviöljyä.

Kaada pekoni rasvoineen sekä kerma-juusto-munaseos kuuman pastan sekaan ja sekoita kunnes kastike suurustuu.

Lisää omantunnontuskien vähentämiseksi ja näön vuoksi kourallinen hienonnettua persiljaa.

--

Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla vielä miltä maistuisi näiden kahden reseptin yhdistelmä. Eli mitä seuraisi siitä, jos carbonaran pekonin korvaisi savulohella?

Ahvena

Olin luvannut perjantaina tehdä savulohipastaa. Kaupan kalatiskillä oli kuitenkin päätetty kohdaltani toisin. Tarjolla oli kotimaista kuhaa kokonaisena (fileointi kuuluu hintaan) ja kotimaista ahventa 9,95 € / kilo (suomustus kuuluu hintaan). Kuhat olivat sen verran kookkaita, etten viitsinyt ryhtyä niihin ja niinpä päädyin ostamaan muutaman pulskan ahvenen ja fileerausveitsen. Nyt ymmärrän miksi valmiit ahvenfileet maksavat maltaita.

Pienen sähellyksen jälkeen olin saanut irroitettua kaloista jonkin verran paistettavaa. Kuhan myötä mieleeni oli myös jäänyt ajatus piparjuurivoista lisukkeena (kuhaa Marskin tapaan) ja se tuntuu toimivan hyvin myös ahventen kanssa.

Piparjuurivoi

50g piparjuurta raastettuna
50g voita
1 rkl riisiviinietikkaa tai valkoviiniä

Sulata voi kattilassa, lisää piparjuuriraaste ja anna hautua hetken.

Lisää etikka ja anna kiehua kasaan matalalla lämmöllä.


Sunnuntaina keittelin ruodoista kalakeiton, jonka reseptin olen esitellyt aiemmin täällä.

Pakastimen sulatusta ja pastaa

Alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että talvipakkaset laantuvat. Tänään aamulla oli lupaavasti muutama miinusaste, joten päätimme raahata pakastimen sisällön parvekkeelle ja sulattaa pakastekaapin. Hieman yllättäen laatikoiden kätköistä ei löytynyt mitään tunnistamatonta tai arvaamatonta. Pari pakaste-eines ja vihannespussia päätyi roskikseen ja siinä se.

Päivän ostosretki ei suuntautunut ruokakauppaan, vaan kameraostoksille. Täten sunnuntairuoka toteutui yhdistelemällä pakastimen antimia ja muuta keittiöstä löytyvää. Inspiraationa toimi kesällä raakamakkarasta, pavuista ja kesäkurpitsasta tekemäni pataruoka.  

Sunnuntaipastaa germaanisella otteella

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

kylmäpuristettua rypsiöljyöä

2 bratwurstia

1dl punaviiniä

hunajaa

2 purkkia tomaattipyreetä

kourallinen vihreitä papuja

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Lisää pilkottu bratwursti ja anna ruskistua.

Kaada joukkoon punaviini, nokare hunajaa ja hauduta kannen alla kunnes pastavesi kiehuu.

Lisää tomaattipyree ja pavut. Anna hautua pastan keittämisen ajan. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä kastikkeen jatkeeksi.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.