sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Soppatykitys osa 2: Vihreitä soseita

Pehmeät sosekeitot sopivat myös hyvin talviseen keliin lämmittämään suuta ja mieltä.

Purjo-perunasosekeitto

Tähän keittoon tutustuin muistaakseni ensimmäisen kerran yläasteen kotitaloustunnilla. Resepti taisi olla hieman yksinkertaisempi, mutta erityisesti mieleeni jäi kiehtova vihreä väri.

Valkosipuliin tulee paahtaessa mielenkiintoinen pähkinäinen maku, joka sopii erittäin hyvin yhteen purjon kanssa.

4 valkosipulinkynttä
3 perunaa
pieni pala juuriselleriä
1 purjo
2 dl kermaa

Puolita valkosipulinkynnet, voitele öljyllä ja paahda uunin grillivastuksen alla kunnes pinta alkaa ruskistua.

Kuori ja pilko peruna ja juuriselleri, laita kattilaan sen verran vettä että palaset juuri ja juuri peittyvät. Keitä n. 10 minuuttia.

Pilko purjo ja asettele paloitetut osat kiehuvien perunoiden päälle. Kun purjoa höyrystää, sen väri säilyy. Anna kiehua toiset 10 minuuttia.

Lisää kerma ja valkosipuli, soseuta.

Tarjoile krutonkien kera.


Kermainen hernekeitto

Tätä keittoa olen tarjoillut muutamana vuonna rapujuhlien alkupalana. Näin laskiaisajan lähestyessä ajattelin nostaa hernekeiton ajatuksiin myös talviruokana.


75g voita
50g piparjuurta

500g pakasteherneitä

5dl liha- tai kasvislientä
120g smetanaa

2dl kuohukermaa

suolaa
musta- ja valkopippuria

pekonia

Paista pekoni rapeaksi ja asettele talouspaperin päälle valumaan.

Kuori ja raasta piparjuuri, kuullota sitä hetken ajan voissa.

Lisää herneet ja sekoittele niitä, kunnes ne sulavat.

Lisää liemi ja kiehauta.

Lisää smetana ja soseuta.

Juuri ennen tarjoilua lisää kuohkeaksi vatkattu kuohukerma varovasti sekoittaen.

Tarjoile silputun pekonin kanssa. Päälle voi myös ripotella hieman savusuolaa.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Cowboyruokaa

Mitä yhteistä on poronkäristyksellä ja chili con carnella? Niihin liittyy ainakin minulla mielikuva joko poronerottelun tai karjanajon iltana nuotion äärellä kyyristelevistä miehistä ja nuotiolla porisevasta lihapadasta. Lisäksi molempiin tulee minun valmistamanani olutta.


Chili con Carne

Chili con carnesta tulee ensimmäisenä mieleen sombrero, taco ja paksut meksikolaisviikset. Chili con carne kuitenkin syntyi Teksasin San Antoniossa, Kanarian saarilta tulleiden espanjalaissiirtolaisten keskuudessa. Se on myös virallisesti määritelty Teksasin kansallisruoaksi vuonna 1977. Alunperin kyseessä oli kuivatusta lihasta, naudanrasvasta ja chileistä tehty kuivaruoka jota oli helppo kuljettaa mukana pitkiäkin matkoja. Kuivatut ruokabriketit liotettiin padassa muhennokseksi. Tarkemman kuvauksen chili con carnen historiasta voi lukea täältä.

Minun versioni tästä lämmittävästä herkusta on seuraavanlainen:

140g pekonia
400g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1-2 tuoretta punaista chiliä

suolaa ja mustapippuria

1 rkl kaakaojauhetta

2 prk tomattipyreetä
1,5 dl olutta
1 dl vettä

1 tölkki kidneypapuja

Ruskista pekoni ja jauheliha.

Mausta suolalla.

Lisää joukkoon silputtu chili, valkosipuli ja sipuli, kuullota lihan seassa pehmeäksi.

Ripottele päälle kaakaojauhe.

Lisää olut ja tomaattipyree ja hauduta kannen alla vähintään 25min, lisää tarvittaessa vettä.

Lisää viimeiseksi valutetut säilykepavut, anna hautua kannen alla n. 10min ennen tarjoilua.

Tarjoile riisin tai leivän kanssa, pelkältään tai paahda uunissa nachokasan päällä, juustokastikkeella kuorrutettuna.


Poronkäristys

Poronkäristys on myös selkeä matkaruoka. Kaikki ainesosat (poronliha, silava / voi ja olut) ovat kohtuullisen säilyvää sorttia. Erityisesti talvella jäätynyt poronpaisti kulkee poromiehellä helposti ja pilaantumatta mukana. Reseptiä voi ja kannattaa kokeilla myös hirvenlihalla.

300g jäistä poronselystä tai paistia, kaupan pakastealtaasta saa myös valmiiksi muotoiltua käristyslihaa
reilu nokare voita
1dl olutta

suolaa ja pippuria

Leikkaa jäinen tai kohmeinen poronliha pieniksi suikaleiksi ja ruskista voissa valurautapannulla.

Kaada sekaan olut ja anna kiehua kasaan.


Tarjoile perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Soppatykitys osa 1: Hiljaa hyvä tulee

Keitto voi olla tilanteesta riippuen joko hyvää perusruokaa tai juhlavan kuohkea kermateos. Soppatykin ensimmäinen keskitys esittelee pari hyvin maanläheistä suosikkikeittoani. Näiden keittojen taustalla on ajatus siitä, että hyvinkin nöyristä ja edullisista raaka-aineista saa todella maukasta ja täyttävää ruokaa. Tällaisten keittojen valmistaminen ei ole vaikeaa, mutta vaatii aimo annoksen kärsivällisyyttä. Missään nimessä keittohommiin ei pidä ryhtyä nälkäisenä.

Sipulikeitto

Suosikkiruokaani talvipakkasilla on pehmeäksi haudutettu ranskalainen sipulikeitto. Perusreseptin olen oppinut äidiltäni ja matkan varrella resepti on kehittynyt käsissäni seuraavanlaiseksi.

1 kg sipulia
puolikas valkosipuli
runsaasti voita
2-3dl liha- tai paistilientä
3dl valkoviiniä
tilkka vettä

suolaa
valko- ja mustapippuria
muskottipähkinää

paahtoleipää
juustoraastetta

Sipulit ja valkosipulit leikataan reilun kokoisiksi kuutioiksi, kuullotetaan runsaassa voissa ja haudutetaan liemen ja valkoviinin kanssa vähintään 45 minuuttia matalalla lämmöllä. Lisätään tarpeen mukaan vettä.

Hämmentämisen lomassa voi nauttia 22-Pistepirkon mainiosta kappaleesta Onion Soup.

Keitto on valmista kun sipulit ovat pehmeitä ja läpinäkyviä.

Maustetaan suolalla, musta- ja valkopippurilla ynnä ripauksella muskottipähkinää.

Lopuksi annostellaan uuninkestäviin annoslautasiin, ripotellaan päälle paahdettuja leipäkuutioita ja juustoraastetta ja paahdetaan uunin grillivastuksen alla.

Tämä on niitä keittoja, joiden maku paranee yön yli jääkaapissa.

Siikakeitto

Rokit Kokit ovat loihtineet erinomaisen reseptin jaloviinalla aateloidulle graavisiialle. Fileerausjätteistä eli päästä ja ruodoista syntyy erittäin maukas keitto:

Liemi
1,5l vettä
yhden siian ruodot ja pää
1 porkkana
1 pieni sipuli
pieni pala lanttua
1/2 pala juuriselleriä
suolaa
maustepippuria

Keitto
2 perunaa
1 porkkana
1/2 juuriselleri
kourallinen kuorittuja katkarapuja
tilliä

Laita liemiainekset kylmään veteen ja lisää n. teelusikallinen merisuolaa.

Keitä liemiaineksia hiljalleen vähintään 45min. Kuori pintaan nouseva vaahto pois jotta liemestä tulee kirkas.

Siivilöi valmis liemi ja perkaa ruodoista kypsä kalanliha.

Lisää liemeen kuutioidut perunat ja porkkanat. Keitä kypsäksi.

Lisää viimeiseksi katkaravut ja kalanliha. Mausta tillillä.

Tarjoile smetananokareen kera.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Maltainen joulukalenteri - jälkilöylyt

Viime joulukuussa toteutin pitkäaikaisen suunnitelman maltaisesta joulukalenterista. Kyse oli siis siitä, että jokaiselle päivälle oli varattuna omanlaisensa olut. Ei mitenkään omaperäinen idea, samaa ovat kokeilleet muutkin.

Koko kalenteri hoitui kerralla kasaan lähimarketin valikoimista. Pyrin suosimaan melko paljon pienpanimoita, mutta muutoin en noudattanut mitään erityistä systematiikkaa oluiden valinnassa vaan luotin aika puhtaasti fiilikseen. Nappasin mukaan myös alkoholitonta ja I-olutta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon kassatyöntekijän reaktio hihnan täyttäviin yksittäisiin olutpulloihin: "Et sitten osannut päättää mitä otat?"

Pisteytin oluet makuni mukaan asteikolla 1-5. Ja jotta maistelulle saataisiin hieman struktuuria, sovelsin Olutliiton maisteluopasta, OlutHemmoa. Sivustolta löytyy myös OlutMimmi -opas.

Tässä yhtedessä listaan kärki- ja pohjakolmikot, kaikkien oluiden arviot löydät täältä.

Kolmen Kärki

1. O'Kells Aile Smoked Celtic Porter (O'Kells Brewery, Isle of Mann)
- Tummmanruskea olut, hento vaahto.
- Tuoksussa runsaasti mallasta ja savusaunaa.
- Maku on kuiva, maltainen ja paahteinen. Savun makua on juuri sopivasti. Pitkä ja paahteinen jälkimaku.

2. Kelpie Seaweed Ale (Williams Bros Brewing Co., Skotlanti)
- Tumma, hieman punertava väri. Samettinen vaahto.
- Tuoksussa suklaata, kahvia ja mallasta.
- Maku on terävähkö, paahteinen ja hieman kahvimainen. Melko pitkä jälkimäku.

3. Huvila Pale Ale (Malmgårdin panimo)
- Punertava väri. Runsas, pehmeä ja silkkimäinen vaahto.
- Tuoksussa hieman hiivaisuutta. Kirpeä ja humalaisen hedelmäinen.
- Maku on hedelmäinen, kuiva, raikas ja reippaasti humaloitu. Miellyttävän pitkä jälkimaku.

Pohjakolmikko

22. Olvi I olut (Olvi)
- Hyvin vaalea, ei juurikaan vaahtoa.
- Tuoksu on metallinen, häivähdys mallasta.
- Maku on mitäänsanomaton, kuin vissyä joisi.

23. Käki Katajaolut (Lammin Sahti)
- Punertavan värinen, ei vaahtoa.
- Pihkaisen ja makean tuoksuinen.
- Melko mauton, väljähtänyt. Ei jälkimakua.

24. Mongozo Banana (Huyghe, Belgia)
- Kirkkaan keltaista. Vaahto vähäistä ja melko karkeaa.
- Tuoksuu banaanilta.
- Maku on äitelä ja muistuttaa halpoja banaanikarkkeja. Jälkimaku on aivan liian pitkä.
Huom! ainoa olut, jota jouduin kaatamaan pois. Ei tätä vaan voinut juoda...