perjantai 23. joulukuuta 2011

Keskitalven juhlapyhiä ja periaatekinkku

Vietämme jouluaattoa vanhempieni luona ja joulupäivänä menemme perhetuttujen luo nauttimaan pitkän kaavan jouluaterian. Uutenavuonna suuntaamme anoppilaan, jossa perinteenä on paistaa uusi kinkku uuden vuoden kunniaksi. Silti tuli vaimon kanssa puheeksi että kinkkua pitäisi olla kotonakin. Päädyimme puolentoistakilon "kinkkuun" eli sisäpaistia ja pieni kamaranpala verkkopussissa. Paistolämpötila 125 astetta ja tavoitelämpötila 75 astetta. Paistoaika n. tunti per kilo.

Sinappihuntu

juomasuositus kinkulle: Señorío de los Llanos Gran Reserva

Poista kinkusta paistamisen jälkeen kamara. Mikäli kyseessä on oikea kinkku eli kankku, jätetään osa silavasta mausteeksi.

Hiero kinkun pintaan annospussillinen misokeittoa.

Voitele kinkku makealla sinapilla.

Ripottele pintaan n. 1 rkl sokeria.

Kuorruta kevyesti korppujauhoilla.

Paahda 250 asteessa n. 10 min.

Ja lopuksi rauhallista aikaa toivottaen, Heli Laaksosen sanoin:

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii,
ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyneis päivines.

Ympärs asetella ruakka
(mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama),
namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke
ja ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine,
pariline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisseja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,et sitä riittä pitkäl kevässe.

torstai 8. joulukuuta 2011

Cross-kitchen: Gehackte leber hirvenmaksasta

Kävimme viime viikonloppuna anoppilassa ja nappasin sieltä mukaani aiemmin syksyllä talteen otetut hirvenvasan maksat. Pähkäilin hetken aikaa maksan oikeaa käsittelytapaa ja päädyin googlettelemaan. Ruokatietoyhistys ry:n (ent. Finfood) mainio opetussivu kuitenkin hälvensi huoleni. Ilmeisestikin hirven maksaa käsitellään ihan samalla tavalla kuin kasvatettujen eläinten.

Maksapala oli aika iso ja halusin pelkän paistamisen sijaan tehdä siitä jotain hiukan jännempää. Päädyin juutalaiseen perinneruokaan, maksapasteijaan eli gehackte leberiin (suom. hakattu maksa). Hirvi ei valitettavasti kuulu perinteiseen juutalaiseen ruokapöytään, mutta maksapasteija on sen verran hyvää että cross-kitchenin houktus vei voiton.

Gehackte leber


Perinteisesti tässä ruoassa käytetään rasvana kanan- tai hanhenrasvaa. Näitä ei valitettavasti tällä erää ollut saatavilla, joten turvauduin kasvisöljyyn. Kanaviillokin yhteydessä tullee mahdollisuus kerätä talteen kananrasvaa, joten perinteitä kunnioittava leber tulee toteutumaan ensi vuoden puolella.

800g (vasan)maksaa
5 kananmunaa
2 sipulia
5 rkl rypsiöljyä tai linnunrasvaa

suolaa
valkopippuria

Keitä kananmunat koviksi ja kuori niistä 4.

Viipaloi maksa ja paista se kypsäksi rasvatulla pannulla.

Ruskista sipuli miedolla lämmöllä paistinpannussa.

Jauha kaikki ainekset lihamyllyssä ja lisää n. 5 rkl rasvaa.

Sekoita tasaiseksi massaksi.

Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Koristele valmis maksapasteija viimeisellä kananmunalla. Hienonna erikseen valkuainen ja keltuainen haarukalla ja ripottele pasteijan pinnalle.

--

P.S. Olutkalenterille löytyi mielenkiintoinen kilpailija: Pallolaajennus -blogin Joulukolanteri. Muutenkin vaikuttaa asiallisen oloiselta blogilta.