Mojittooks' tässä?

Kesäkelitä ovat pikkuhiljaa alkaneet taittua talvisemmaksi eli vesisade vaihtunee lähipäivinä räntään. Tänään pitäisi mennä peittelemään viljelysäkit talviunille ja samalla on hyvä tilaisuus muistella kesän satoa. Totesimme, että miellyttävintä kasvatettavaa olivat yrtit ja salaatit koska niistä sai kerätä satoa koko kesän ajan. Kasvatimme oreganoa, salviaa, basilikaa, timjamia ja minttua. Iso osa mintusta päätyi joko mausteeksi sitruunamehujuomaan tai mojitoihin.

Mojito

Lyhyt googlettelu kertoo mojiton olevan kuubalaista alkuperää ja Ernest Hemingwayn lempijuoma. Hyvää se on joka tapauksessa. Mojiton lisäksi suosittelen tutustumaan myös mint julepiin, joka on bourbonviskistä valmistettava hyvin samanhenkinen juoma. Julepin tarjoilutapa (metallisesta pikarista, joka huurtuu jäiden vaikutuksesta) tekee siitä erityisen hauskan juoman.

Mojito
10 mintunlehteä
1 lime
1 rkl ruokosokeria
4 cl rommia

jääpaloja
soodavettä

Lohko limetti 6-8 osaan.

Laita puolet lohkoista lasiin ja survo perusteelisesti.

Lisää ruokosokeri ja loput lohkot.

Survo uudelleen ja sekoita kunnes ruokosokeri on liuennut.

Lisää minttu ja puristele / survo lehtiä varovaisesti.

Lisää jäät ja rommi.

Täytä lasi soodavedellä.

Nauti.

Viikonloppu Vilnassa, sis. Beef Stroganoff

Vietin vappua edeltäneen viikonlopun pitkänä versiona Vilnassa. Matkaseurana oli tuttu veljeskaksikko ja jo reissua suunniteltaessa meillä oli hyvä yhteinen näkemys siitä, että syömme hyvin ja nautimme laadukkaita baltialaisia oluita.

Asuin Vilnassa syksyn 2004 vaihto-opiskelijana ja ravintolakulttuuri oli silloin jotakuinkin vielä nupullaan. Ruoka saattoi hyvinkin olla maukasta, mutta tarjoilu oli hyvin neuvostoliittolaista. Lause "We don't have" tuli hyvin tutuksi ja tarjoilijat vaikuttivat usein varsin tyrmistyneiltä kun heiltä yritti saada palvelua. Kahdeksassa vuodessa palvelu on selkeästi kehittynyt ja paljon mielenkiintoisia ravintoloita on ilmestynyt katukuvaan.

Erityisen vaikutuksen meihin teki pieni olutkellari Bambalyne, joka tarjosi kattavan valikoiman liettualaisia pienpanimo-oluita. Vaihto-opiskeluaikana olin tottunut siihen, että nuivimmassakin räkälässä on pöytiintarjoilu, jotenBambalynen itsepalvelukonsepti: "Hae olut jääkapista, nappaa hyllystä mieleisesi tuoppi ja maksa kassalle" yllätti positiivisesti vaivattomuudellaan ja nopeudellaan. Liettualainen olut on ylipäänsä maukasta (esim. onomatopoeettisen enteellisesti nimetty Švyturys, lausutaan shvituris) ja pienpanimoiden pastoroimattomat tuotoksest (gyvas alus - elävä olut) olivat herkullisia. Suosittelen.

Oluen kylkiäisenä baareissa on tapana tarjoullaerilaisia pieniä naposteltavia. Vakiovalikoimaan kuuluu juustoja, rapeaksi paistettua ruisleipää ja savustettuja siankorvia. Lisäksi Liettuassa on erittäin elinvoimainen makkara- ja kuivalihakulttuuri. Erityisesti olen ihastunut basturmaan, eli voimakkaasti pippuroituun kuivattuun lihaan. Kotiin tuomisiksi laukkuun sujahti lähes kilon verran erilaisia kuivalihoja ja makkaroita, hinta yhteensä 13 €. Liettualaisen lihanjalostuksen tuotteisiin voi tutustua myös Helsingin Hakaniemessä, jossa kauppahallin viereen on avattu liettualainen makkarakauppa.

Yhtenä iltana piti tietysti tehdä itse ruokaa ja turvauduimme klassikkoon.

Beef Stroganoff

Alkuperäisessä reseptissä 1861 on kuutioitua ja kevyesti jauhossa pyöriteltyä lihaa, lihalientä, sinappia ja hapankermaa. Oikeaoppisena lisukkeena tulisi tarjoilla olkiperunoita. Gastronomiaraamattu Larousse Gastronomique ohjeistaa suikaloimaan lihan, ja lisäämään mukaan sipulia, shalotteja sekä joko sinappia tai tomaattipyrettä ja brandyä.

Modernimmissa versiossa (1950-luvulta lähtien) sekä sipuli että sienet astuivat mukaan kuvioon ja sinappi väistyi. Lisukkeena voi olla perunaa tai riisiä.

(lähteet: Wikipedia, The Concise Larousse Gastronomique)

1kg paistia
500g herkkusieniä
7dl smetanaa
suolaa
valko- ja mustapippuria
punaviiniä

Leikkaa liha ohuiksi lastuiksi.

Suolaa liha kevyesti ja ruskista.

Ruskista sienet.

Huuhdo pannu punaviinillä.

Lisää smetana ja hauduta n. puoli tuntia.

Mausta musta- ja valkopippurilla.

Hirvenpihvijekku

Viime päivityksestä on kulunut jo viikkoja. Olemme kotona syöneet erittäin hyvin tässä välissäkin, mutta jotenkin kirjoittamisen arvoisia juttuja ei ole löytynyt. Tai en ole oikein innostunut kirjoittamaan tietystä aiheesta. Mutta onneksi löytyy myös vanhaa materiaalia, joka piti vain kirjoittaa julkaisukuntoon.

Joulukuussa olimme ystäväpariskunnan luona syömässä. Reunaehdoiksi sovittiin että me tarjoamme pääruoan viineineen ja he puolestaan alku- ja jälkiruoat.

Olutmarinoidut hirven ulkofilepihvit 

juomasuositus: Guigal Côtes du Rhône

Olin saanut käsiini reippaan palan hirven ulkofilettä ja päätin tehdä siitä pihvit. Hirvenliha kannattaa ainakin paistimuodossa marinoida ja päädyin siihen myös nyt. Lisukkeena sieniohratto suppilovahveroista.

Marinadi

0,5 dl öljyä
1 sipuli
1 tl katajanmarjoja
1 tl mustapippuria
5 dl väkevää porter-olutta


Leikkaa liha peukalonpaksuisiksi pihveiksi.

Lohko sipulit.

Hienonna katajanmarjat ja pippuri huhmareessa.

Sekoita sipuli, mausteet, olut ja öljy.

Laita liha ja marinadi yön yli jääkaappiin muovipussissa tai kannellisessa kulhossa.

Suklaa-Jaegermeisterkastike

Minulla on tapana käyttää chili con carnessa mausteena kaakaojauhetta. Kerran menin erehdyksissäni kaatamaan chilin sekaan jääkaapissa nököttäneen ruokakerman. Lopputuloksena oli jauhelihaa ja papuja suklaakastikkeessa. Karmeaa.

Kun kuulin kälyltäni hänen kummitätinsä kastikereseptistä riistalihalle, suhtauduin siihen epäluuloisesti. Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Toimii oikein hyvin.

2 kastikepohjaa
2 rkl riista- / häränlihafondia
1 dl Jägermeister (kastikkeeseen)
2 x 4cl Jägermeister (kokille)
2 rkl hunajaa

0,5 dl tummaa suklaata
1 rkl voita

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi ja suklaa kattilassa.

Keittele kokoon n. 30min.

Nosta pois levyltä.

Lisää huoneenlämpöinen suklaaraaste ja voi.

Sekoita voimakkaasti kunnes suklaa on sulanut.

--


Alkuruoaksi saimme valkosipulilla ja gorgonzolalla maustettuja etanoita.

Jälkiruokana oli marenkikakkua sabayon -kastikkeella.

Mallasviskivierailu

Nyt onkin sitten takana ensimmäinen virallinn blogiverailu. Kohteena oli Eläväpullon viskitasting ja teemana Islayn saaren viskit, joista neljä oli saman tislaamon erityyppisiä tuotteita. Mukava ilta alkoi miellyttävällä pekoni-herkkusienipastalla ja viskejä maisteltiin rauhalliseen tahtiin pieniä siivuja kerrallaan. En kopioi tähän arvostelu ja mietteitä viskeistä, käykää lukemassa alkuperäistekstit vierailublogista.

Maltainen joulukalenteri 2011

Huomenna alkaa joulukuu ja sehän tarkoittaa sitä, että huomenna saan avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Viime vuoden tapaan kalenteri sisältää 25 eri juomaa, pääasiassa olutta. En ajatellut pommittaa blogia päivittäisillä teksteillä, vaan lisään joka päivä arvion erillisellä blogisivulla olevaan listaan.

Mukavaa joulun ja muiden keskitalven juhlapyhien odotusta!

Mjöd

Vappu lähestyy ja jos nyt pistää toimeksi, ehtii saada vapunpäivän piknikille simoja mukaan. Hunajasima lienee yksi maailman vanhimpia alkoholijuomia, ja perinteitä kunnioittaaksemme olemme valmistaneet myös modernin vappusiman hunajaan. Jossain vaiheessa olisi myös mielenkiintoista keitellä hieman väkevämpi viikinkityylinen sima, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Hunajasima


5l vettä
250g hunajaa
250g fariinisokeria
2 sitruunaa
tuoretta hiivaa




Pese sitruunat ja kuori niistä ohuelti talteen kuoren keltainen osa. Poista valkoinen välikuori ja viipaloi sitruunat.

Heitä kuoret ja sitruunaviipaleet ämpäriin.

Kuumenna n. 1,5l vettä, liota siihen hunaja ja fariinisokeri.

Kaada kuuma vesi ämpäriin sitruunoiden seuraksi.

Lisää loput vedestä kylmänä.

Odota että seos on kädenlämpöistä ja murenna sekaan n. herneenkokoinen pala hiivaa.

Anna käydä n. 1vrk huoneenlämössä.

Pullota sima ja anna asettua jääkaapissa 1-2vrk. Jotkut lisäävät tässä kohtaa rusinoita, minä en.

Jälkiviisaus


Simoista voi nauttia myös pitkin kesää, joten ei kannata huolehtia turhaan mikäli ei ehdi niitä panemaan vapuksi.

Mansen Maltaat

En ole pariin viikkoon ehtinyt rauhoittua keittiön puolella sellaiseen ruoanlaittoon, josta olisi jotain mielekästä kirjoitettavaa tänne. Muutama juttu on ns. muhimassa ja viikon päästä on odotettavissa taas kuulumisia keittiöstä. Sillä välin ajattelin häpeilemättömästi puffata hyvää ruokaa ja juomaa.

Vietin kultturellin viikonlopun Tampereen elokuvajuhlilla ja molempina päivinä lounastin Panimoravintola Plevnassa, joka sijaitsee näppärästi heti päänäyttämönä toimivan Finnkino Plevnan vieressä. Panimoravintolan laaja oma olutvalikoima on ihan älyttömän hyvä, ja ruoka on sekä riittoisaa että maukasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana nousi esille ravintolan molemminpuoleinen yhteistyö läheisen lihatilan kanssa. Ravintola ostaa pihvilihaa ja lehmät saavat syödäkseen oluen panemisesta ylijäävää mäskiä.

Ruoassa näkyy selkeästi saksalaisen bierstuben henki. Lauantain lounaaksi nauttimassani makkarapannussa oli valikoimaa curry- ja bratwurstista kotoisempaan ryynimakkaraan. Annos oli reippaasti ylilyövä täyttävyyden puolesta ja sen kruunasivat erityisesti pekoni-kermaperunat. Palanpainikkeeksi valitsin savuolutta. Nälkä ei vaivannut loppupäivänä oikeastaan lainkaan.

Sunnuntaina päätin hieman keventää annosta ja valitsin olut-juustokeiton. Keveydestä ei oikeastaan voi puhua, mutta keitto oli erittäin maukas. Uusin olutvalikoiman tulokas, 4,8% vahvuinen Sam's Stout oli myös erittäin miellyttävä tuttavuus. Maku oli tuhti, makea ja paahteinen. Mielestäni jopa parempi kuin Plevnan useaan kertaan palkittu Dry Stout. 

Maltainen joulukalenteri - jälkilöylyt

Viime joulukuussa toteutin pitkäaikaisen suunnitelman maltaisesta joulukalenterista. Kyse oli siis siitä, että jokaiselle päivälle oli varattuna omanlaisensa olut. Ei mitenkään omaperäinen idea, samaa ovat kokeilleet muutkin.

Koko kalenteri hoitui kerralla kasaan lähimarketin valikoimista. Pyrin suosimaan melko paljon pienpanimoita, mutta muutoin en noudattanut mitään erityistä systematiikkaa oluiden valinnassa vaan luotin aika puhtaasti fiilikseen. Nappasin mukaan myös alkoholitonta ja I-olutta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon kassatyöntekijän reaktio hihnan täyttäviin yksittäisiin olutpulloihin: "Et sitten osannut päättää mitä otat?"

Pisteytin oluet makuni mukaan asteikolla 1-5. Ja jotta maistelulle saataisiin hieman struktuuria, sovelsin Olutliiton maisteluopasta, OlutHemmoa. Sivustolta löytyy myös OlutMimmi -opas.

Tässä yhtedessä listaan kärki- ja pohjakolmikot, kaikkien oluiden arviot löydät täältä.

Kolmen Kärki

1. O'Kells Aile Smoked Celtic Porter (O'Kells Brewery, Isle of Mann)
- Tummmanruskea olut, hento vaahto.
- Tuoksussa runsaasti mallasta ja savusaunaa.
- Maku on kuiva, maltainen ja paahteinen. Savun makua on juuri sopivasti. Pitkä ja paahteinen jälkimaku.

2. Kelpie Seaweed Ale (Williams Bros Brewing Co., Skotlanti)
- Tumma, hieman punertava väri. Samettinen vaahto.
- Tuoksussa suklaata, kahvia ja mallasta.
- Maku on terävähkö, paahteinen ja hieman kahvimainen. Melko pitkä jälkimäku.

3. Huvila Pale Ale (Malmgårdin panimo)
- Punertava väri. Runsas, pehmeä ja silkkimäinen vaahto.
- Tuoksussa hieman hiivaisuutta. Kirpeä ja humalaisen hedelmäinen.
- Maku on hedelmäinen, kuiva, raikas ja reippaasti humaloitu. Miellyttävän pitkä jälkimaku.

Pohjakolmikko

22. Olvi I olut (Olvi)
- Hyvin vaalea, ei juurikaan vaahtoa.
- Tuoksu on metallinen, häivähdys mallasta.
- Maku on mitäänsanomaton, kuin vissyä joisi.

23. Käki Katajaolut (Lammin Sahti)
- Punertavan värinen, ei vaahtoa.
- Pihkaisen ja makean tuoksuinen.
- Melko mauton, väljähtänyt. Ei jälkimakua.

24. Mongozo Banana (Huyghe, Belgia)
- Kirkkaan keltaista. Vaahto vähäistä ja melko karkeaa.
- Tuoksuu banaanilta.
- Maku on äitelä ja muistuttaa halpoja banaanikarkkeja. Jälkimaku on aivan liian pitkä.
Huom! ainoa olut, jota jouduin kaatamaan pois. Ei tätä vaan voinut juoda...

Kesän maut talteen

Innostuin säilönnästä toden teolla oikeastaan viime vuoden kesänä. Innoituksena toimi mansikkalikööri, jota sain maistaa yllätysvierailulla Naantalissa. Päätin valmistaa sitä myös itse. Helppoa ja hyvää.

Tänä vuonna otin hieman monipuolisemman otteen ja laitoin viimevuotisen reseptin lisäksi likoon myös piparmintulla ryyditettyä mansikkalikööriä ja ihan puhtaasti piparminttuviinaa. Jännityksellä odottelen tuloksia.

Tässä yleisohje likööreihin:

lado purkkiin tai pulloon kerroksittain tuoreita marjoja ja sokeri
kaada päälle mielellään 60% viinaa niin että astia täyttyy


Anna makujen liueta n. 1kk, alkuvaiheessa astiaa kannatta ravistella päivittäin jotta sokeri liukenee.

Siivilöi marjat pois ja anna seistä vielä n. 1kk jotta maku asettuu.


Suolakurkut

Toinen viime kesänä herännyt säilöntäinnostus ei niinkään liity kesän makujen tallentamiseen, vaan ennemminkin makujen jalostamiseen. Avomaankurkut ovat juuri nyt parhaimmillaan ja on siis aika laittaa venäläiset suolakurkut porisemaan.

0,5dl merisuolaa yhteen litraan kylmää vettä
kurkkuja
naurettavan paljon valkosipulia
musteherukan lehtiä

Kurkkuihin voi myös käyttää mausteeksi tuoretta piparjuurta. Silloin voi varautua varsin tymäkkään makuelämykseen, joka on parhaimmillaan hunajan ja smetanan kanssa.