Soppatykitys osa 5: Made in Finland

En onnistunut vastustamaan puujalkavitsin houkutuksia. Otsikon lisäksi täytyy vielä todeta että tähän reseptiin tarvitaan hyvää matikkapäätä. Mutta asiaan. Made on makeassa vedessä elävä turskakala (ainoa laatuaan), joka käy hanakasti pyydyksiin kutuaikanaan tammi-helmikuussa. Niinpä sitä on juuri nyt hyvin tarjolla. Kalaostoksilla oli mahdollisuus valita kalliimman pienikokoisen nahallisen ja valmiiksi nyljetyn version väliltä. Koska ruoanlaitolla oli tänään hieman kiire, päätin jättää nylkemisen ammattilaisille ja päädyin valmiiksi käsiteltyyn kalaan.

Oman sopppaversioni lähtökohtana on tämä Sami Garamin resepti. 

Madesoppa

1 made (reilu kilo)

liemi
1 porkkana
1 pieni palsternakka
1 pieni sipuli
7 maustepippuria
1,5 rkl suolaa
1,5 litraa vettä

5 perunaa
2 porkkanaa
1 dl valkkaria
1/2 paketti mustaa koskenlaskijajuustoa
tilliä

Fileeraa made. Ei tarvitse olla täydellinen suoritus mutta koita saada mahdollisimman hyvin lihat talteen.

Laita pää, ruodot ja liemikasvikset kylmään veteen. Lisää suola ja pippuri, kuumenna kiehuvaksi ja kuori pinnalle nouseva vaahto.

Keitä miedolla lämmöllä n. puoli tuntia.

Siivilöi liemi ja kaada se takaisin kattilaan.

Lisää paloitellut perunat ja porkkanat. Itse suosin porkkanoiden pienimistä lastuiksi kuorimaveitsellä. Tässä muodossa ne kypsyvät sopivasti samaan tahtiin perunanpalojen kanssa.

Lisää valkoviini ja keitä n. 10 min ajan.

Lisää reilunkokoisiksi kuutioiksi pilkotut mateen lihat ja keitä toiset 10 min.

Lisää koskenlaskija pieninä kuutioina ja anna sulaa liemeen.

Mausta tillillä.

Lisukkeeksi suositellaan ruisleipää, sen päälle suosittelen viipaloimaan voissa ruskistettua mateen maksaa.

Lähes kasvisruokaa: Täytetyt kesäkurpitsat

Kesä meni jo ja perheenlisäys on pitänyt ainakin ajatukset kiireisinä. Ruokaa on kuitenkin koko ajan laitettu ja joitain muistiinpanojakin löytyy. Blogi sai myös yllättävää julkisuutta Psykologiliiton lehden harrastuspalstalla. Ihan oikea kuvaaja kävi kotona ottamassa kuvia kokkailusta ja perinteisen kauhan kanssa poseerauskuvan.

Viljelysäkeillämme oli edellisvuoden tapaan kesäkurpitsaa, joskin sato jäi hieman laimeaksi koska iso osa kurpitsoista mätäni alkuvaiheessa paikoilleen. Syynä voi ilmeisesti olla liian vähäiseksi jäänyt pölytys. Taisinpa kerran heilua kesäkurpitsapuskan luona pullasudin kanssa pölytystä edistämässä. Että onpahan sitäkin tullut kokeiltua.

Iso osa kesäkurpitsoista päätyi grilliin, yhden ison yksilön soseutin ja pakastin pikkumiehen ensimmäisiä syömiskokeiluja varten. Tässä taaen lihattoman lokakuun hengessä laadittu resepti.

kuva: http://www.freedigitalphotos.net/ - SOMMAI

Täytetyt kesäkurpitsat

3 kesäkurpitsaa

täyte
2 rkl öljyä
1  valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
(4 sardellifilettä, sellaisia öljyyn säilöttyjä)
500g tomaattimurskaa
1/2 dl kuivattuja sieniä
1 dl vettä
1 1/2 dl soijarouhetta
1 rkl sokeri
1 kasvisliemikuutio
suolaa
mustapippuria

lisäksi
1/2 aurajuusto
juustoraastetta

Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa. Kaavi siemenet pois lusikalla.

Kurpitsapuolikkaiden kuperalta puolelta kannattaa leikata pieni suikale pois, jotta pysyvät hyvin paikoillaan uunipellillä.

Pilko valkosipuli ja sipuli, kuullota kevyesti öljyssä.

Lisää joukkoon pilkottu sardelli, sekoita kunnes on hienontunut täysin.

Lisää muut aineet ja alussa pois kaapimasi siemenet.

Keittele 10 min ja mausta.

Laita kesäkurpitsojen pohjalle muutama nokare aurajuustoa.

Lusikoi päälle täytettä ja ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.

Paista uunissa 200 asteessa 15-20 min.

Happamia: Pihlajanmarjahyytelö

Seuraavalle kahdelle viikonlopulle on luvassa mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Aion suunnata ensimmäistä kertaa elämässäni lintujahtiin. Kunnon optimistina päätin valmistaa lisukkeet hyvissä ajoin valmiiksi.

Kotitalomme lähistöllä kasvaa kymmeniä pihlajapuita ja mielestäni olisi sääli jättää niiden koko sato lintujen talviruokintaan. Liharuoille ja erityisesti riistalle sopii erinomaisesti lisukkeeksi pihlajanmarjahyytelö. Yritin myös tehdä pihlajanmakuisia marmeladimakeisia, mutta se ei ns. mennyt niinkuin Strömsössä. Palaan asiaan reseptin kanssa kun saan sen toimimaan. Ja kun kerran suuntasin marjaämpärin kanssa liikenteeseen, päätin samalla kerätä myös hieman marja-aroniaa. Noin yleisemmin vinkkejä pääkaupunkiseudun marja-apajille kannattaa etsiä Satokartta -palvelusta.

Pihlajanmarjahyytelö

mehu

2 osaa pihlajanmarjoja
1 osa vettä

Huuhtele ja puhdista marjat.

Keitä marjoja ja vettä n. 15 minuuttia.

Valuta harsokankaan läpi puolen tunnin ajan. Älä sekoita tai muutenkaan koske marjoihin valutuksen aikana.

hyytelö

1 osa pihlajanmarjamehua
1 osa hyytelösokeria

Sekoita mehu ja sokeri.

Kiehauta ja keitä pari minuuttia.

Kuori vaahto.

Kaada puhtaaseen kuumennettuun hillopurkkiin ja sulje kansi.

Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin.

Punajuuri ja vuohenjuusto ne risottoon sopii

Sadonkorjuukausi on hyvässä vauhdissa ja kaupunkiviljelmältä on nyt kerätty talteen kruunutillit, pinaatti ja punajuuret. Yrttivalikoima voi edelleen paksusta ja tarjoaa jatkuvaa maustamismahdollisuutta. Toinen sato salaattiakin alkaa olla keruukunnossa. Satokausi on valitettavasti houkutellut viljelmän kimppuun myös kutsumattomia vieraita ja pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut erityisesti kesäkurpitsoihin kohdistuneet varkaudet. Materiaalinen tappio on pientä, mutta kiukku kohtuullisen suurta. No, kai se kuuluu pelin henkeen kun ns. julkisella paikalla koittaa jotain kasvattaa.

Vaimo kokkasi punajuurista risottoa.

Punajuuri-vuohenjuustorisotto

3 pientä punajuurta

2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
1 pieni sipuli

2 dl kuivaa omenasiideriä

9 dl lihalientä

25g parmesaania
100g vuohenjuustoa

Keitä punajuuria kuorineen pelkässä vedessä (ei suolaa) n. 20 minuuttia.

Kuullota ensin riisiä voissa ja lisää hetken kuluttua sipuli.

Lisää siideri ja anna sen imeytyä riisiin. 

Lisää pieneksi kuutioidut kuoritut punajuuret.

Lisää 2 dl kuumaa lientä.

Anna risoton kiehua kasaan miedolla lämmöllä n. 30 min aina välillä lientä lisäten. Riisinjyviin pitäisi jäädä pureskellessa hieman vastusta.

Leikkaa vuohenjuustosta pois päällikuori. Pilko kuutioiksi.

Lisää lopuksi sekaan vuohenjuusto ja raastettu parmesaani. Sekoita kunnes ne ovat sulanut risottoon.

Lisukkeeksi rucolaa, sekin omasta viljelyssäkistä.

Välimeren tuulia: Salviapastaa ja paahdettua kesäkurpitsaa

Heinä- ja elokuu on tarjonnut mielestäni yllättävän hyvän sadon "ryytimaallamme". Erityisen hyvin ovat menestyneet kesäkurpitsat ja yrtit, joten tuntui luontevalta yhdistellä niistä nopea ja maukas arkiruoka.

Kesäkurpitsalle suosittelen myös lämpimästi Chez Jasun kesäkurpitsa-minttu-fetasalaattia, jota kokeilimme viime viikolla.

Salviapasta ja paahdettu kesäkurpitsa

spaghetti burro e salvia

3 annosta spagettia
75g voita
nyrkillinen tuoreita salvian lehtiä

suolaa
mustapippuria

parmesaania

Keitä ja valuta spagetti.

Lisää voi ja silputtu salvia.

Sekoittele kunnes voi on sulanut.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile parmesaanin kanssa.


paahdettu kesäkurpitsa

1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä

sormisuolaa
mustapippuria

balsamicoa

Viipaloi kesäkurpitsa pituussunnassa n. puolen sentin viipaleiksi.

Voitele viipaleet kevyesti molemmin puolin oliiviöljyllä.

Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria.

Paahda 250 asteessa 10 minuuttia.

Ripottele paahdettujen viipaleiden päälle balsamicoa. Balsamiviinietikka käy myös, muttei ole yhtä hyvää.

Lähiseudulla tapahtuu - Helsingin Tukkutorin uusia tuulia

Parin korttelin päässä asuvat ystävät houkuttelivat mukaan tulevan kesän kuumimpaan trendiin eli kaupunkiviljelyyn. Arpaonni suosi niin minua kuin ystäviäni ja saimme viljelyssäkit Helsingin Tukkutorin Teurastamon pihalta. Viljelysuunnitelmista löytyy tietoa mm. Dodon sivuilta. Nyt pitäisi vielä laittaa kesäkurpitsat itämään ja muutoinkin päättää mitä sinne säkkiin voisi laittaa kasvamaan. Ideat ja ehdotukset erilaisista ruokakasveista ovat tervetulleita kommenttikenttään.

Teurastamolle suunnitellaan syksyksi niin ravintola- kuin ruokakauppatoimintaa. Olen erittäin innoissani siitä, että ruoka ja ruoantuotanto tuodaan osaksi naapuruston kulttuuria. Mielestäni hyvästä ruoasta pitää päästä nauttimaan matalalla kynnyksellä.

Lisää tietoa Teurastamon tulevaisuudensuunnitelmista löytyy Helsingin Kaupungin sivuilta. Ja huomasin myös, että jo vuonna 2007 Tukkutorille on povailtu ravintolatoimintaa.

Munattomia blinejä

Blinit ovat venäläisiä räiskäleitä. Itänaapurissa ne ymmärtääkseni useimmiten ovat ohuita lättyjä, joita syödään erilaisten täytteiden kanssa. Wikipedia tarjoaa kivan pikku trivian siitä, että aikanaan blinit on omistettu uhrauksena slaavien auringonjumala Jarilolle. Mene ja tiedä.

Seurueeseen kuului yksi muna-allergikko, joten blinitaikinasta piti improvisoida munaton resepti. Mielestäni se toimi  aivan mainiosti ja blineihin tuli mukava kuohkea rakenne sekä rapea pinta.

Munattomat blinit

Resepti on mukaelma Savon Sanomien sivuilta löydetystä reseptistä.

1 dl olutta

2 dl kermaa

25 g hiivaa

3 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja

Sekoita hiiva haaleaan nesteeseen ja lisää loput aineet. Perunajauho korvaa tässä reseptissä kananmunan ja antaa ryhtiä taikinalle.

Älä huolestu, vaikka taikina on tässä vaiheessa enemmän leipä- kuin lettutaikinan henkistä.

Anna taikinan hapantua 5-6 tuntia huoneenlämmössä.


Tässä välissä voit kirkastaa voin. Kirkastettu voi kestää paremmin kuumuutta kuin suoraan paketista otettu. Eikä käryä paistaessa. Sain tosin silti palohälyttimen soimaan blininpaiston aikana.

Taikinan paistamiseen tarvitset n. 200g voita.

Sulata voi kattilassa.

Keitä miedolla lämöllä n. 10min ja kuori kaikki pintaan nouseva valkoinen hera pois.

Dekantoi kirkas keltainen voisula.


Ennen paistamista: 
3 dl maitoa
1,5 tl suolaa
0,5 dl voisulaa

Lisää kiehuva maito, suola ja voisula.

Anna taikinan seistä n. 10 min ennen paistamista.

Paista blinit hyvällä lämmöllä voissa, välillä kääntäen niin pinta rapeutuu. Ehdottomasti valurautaisella pannulla. Tarkoitukseen sopii niin blinipannu, kuin monipaikkainen lettupannu. Jälkimmäisen etuna on se, että voit paistaa koko seurueelle kerralla omat blinit.

Tarjoile smetanan, mädin ja punasipulin kanssa. Lisukkeiksi sopivat myös sienisalaatta tai suolakurkut, hunaja ja smetana.

Muista snapsi! Blinit ovat raskasta ja rasvaista ruokaa, joten ne vaativat kyytipojaksi hieman liuotinta.

Old school: Karpalokarkit

Vietimme viikonloppua mökillä rapujuhlien merkeissä. Ravut söimme lauantai-iltana, mutta lauantaina aamupäivällä vuorossa naisten osalta sienestystä ja omalta osaltani suo, tyhjä pakasterasia ja kumisaappaisiin pukeutunut nuorimies, kun suuntasin mökkijoen yläjuoksun pienelle nevalle karpalojahtiin. Noin tunnin tonkimisen jälkeen iso pakasterasia oli täynnä valtavan kokoisia, kypsiä marjoja.

Valtaosan pakastin heti kotiin palattuamme, mutta halusin myös valmistaa jotain heti nautittavaksi. Ja sopivasti mieleeni muistui isoäidin maistuvan helppo resepti.

Karpalokarkit
karpaloita
munanvalkuaista
tomusokeria

Erottele kananmunan valkuainen kulhoon tai syvälle lautaselle.

Siivilöi tomusokeria pieneen kulhoon tai lautaselle.

Kasta marjat ensin valkuaiseen ja pyörittele tämän jälkeen tomusokerissa.

Anna kuivua.

Soppatykitys osa 3: борщ

Syksyn heräilevään väriloistoon tekee mieli valmistaa värikästä ruokaa. Olen jo pitkään halunnut keitellä borssia, koska mielestäni se sopii hyvin syksyyn. Aina luotettavan Wikipedian mukaan alkuperäinen ukrainalainen borssi on kuitenkin ennen kaikkea kevättalven ruokaa, jota keitetään talven aikana kertyneistä juuresten kuorista ja muista jämäpaloista. Tämän alkuperän huomioiden on helppo ymmärtää että borssireseptejä on vähintään yhtä paljon kuin kokkeja.

Viime viikonlopun vierailu appivanhempien luona piti sisällään mm. punajuurien nostamista, joten meidän ei tarvitse kuoria punajuuria huhtikuulle asti kun oleellisin ainesosa löytyy jääkaapista.

  Borssi (борщ)

liemi

500g sian etuselkää tai lapaa
500g hirven lapaa (tai naudan)
100g juuriselleriä
1 sipuli
1 porkkana
2 l vettä
1,5 rkl suolaa

Pilko juurekset ja porkkana paksupohjaiseen kattilaan, lisää liha ja vesi.

Mausta suolalla.

Keitä miedolla lämmöllä vähintään 1,5 tuntia. Kuori pintaan nouseva vaahto keittämisen aikana reikäkauhalla.

Siivilöi liemi.

Perkaa lihat sopivan kokoisiksi suupaloiksi.

keitto

200g kaalia
100g selleriä
2 porkkanaa
4 punajuurta
2 valkosipulinkynttä

1 purkki tomaattipyrettä

3 laakerinlehteä
12 valkopippuria
3 maustepippuria

Keittolihat. 

Raasta kaali, selleri ja punajuuret. Kaalin raastaminen onnistuu näppärästi juustohöylällä.

Pilko porkkana pieneksi. Itse vuolen porkkanan keittoon kuorimaveitsellä.

Kuullota kaali, selleri, punajuuret, porkkana ja valkosipuli voissa.

Lisää liemi, tomaattipyree mausteet ja pilkottu keittoliha.

Keitä vähintään 45 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla.

Tarjoile smetananokareen kanssa.

Kansalaistaitoja: Hillo

Blogikirjoittelu on ollut enemmän tai vähemmän ansaitulla kesätauolla. Arki alkaa pikkuhiljaa, kesän sato on valmista kerättäväksi ja säilöttäväksi. Aika ei ole ihan vielä kypsä suolakurkuille, koska edellisvuotisia on vielä muutama lasipurkin pohjalla, joten keittelin hilloksi viikko sitten appivanhempien luota keräämämme marjat. Paitsi punaviinimarjat, ne katosivat kuluneen viikon aikana pikkuhiljaa ilta- ja välipalojen muodossa.

Lopputuloksena oli muutama purkki karviais- ja mustaviinimarjahilloa. Erityisesti suosittelen kokeilemaan karviaismarjahilloa väkevien juustojen (viinitarhurinjuusto, kypsä cheddar tai vanha gouda) kaverina.

Kiusallani esitän reseptin yleisesti sovellettavassa yhtälömuodossa.

Hillo

hillostelumusiikki: Bob Marley: Jammin'

x grammaa marjoja
0,5x grammaa hillosokeria
2 rkl vettä per 500g marjoja

Perkaa marjat. Huuhtele tarvittaessa.

Kuumenna marjoja ja vettä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä kunnes niistä alkaa nousta höyryä.

Lisää hillosokeri rauhallisesti sekoittaen.

Nosta lämpötilaa niin että hillo alkaa kevyesti kiehua.

Keitä 15min.

Jäähdytä 30min.

Purkita kiehuvassa vedessä tai uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet tiiviisti. Kannen ja purkin väliin kannattaa laittaa voipaperinpala jotta purkin edellisen asukkaan maku ei jää kummittelemaan.

Parsaaks' tässä?

On kevät ja parsakausi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kauppoihin ilmestyy perulaisen ja chileläisen sijaan espanjalaisia ja unkarilaisia parsoja. Olen oppinut nauttimaan tästä jännästä vihanneksesta vasta viimeisen muutaman vuoden aikana. Aiempi epäluulo johtui lähinnä niistä ihmeellisistä, kumisen tuntuisista pötköistä joita joku kutsuu säilykeparsaksi.

Parsasta on moneksi ja sitä on helppo valmistaa. Klassisesti kastikkeeksi pitäisi valmistaa hollandaisea, mutta mukavuudenhaluisena miehenä päädyin huomattavasti yksinkertaisempaan ratkaisuun. Parsan lisukkeena usein tarjottavan prosciuton korvasin kotimaisella kylmäsavukinkulla.

Vaimo pyöräytti parsan kaveriksi vielä sienirisoton, tällä kertaa kuivatuista tateista.


Keitetty vihreä parsa kahdelle

nippu parsaa
suolaa

Kaupassa myytävissä nipuissa on mukana kuminauha, mutta se kannattaa keittämisen kohdalla vaihtaa puuvillanaruun (esim. paistinaru). Tämä siksi, että parsan pehmentyessä kattilassa kuminauha painuu sen sisälle ja saattaa katkoa varret.

Parsaniput asetetaan kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen niin että nuput ovat vedenpinnan yläpuolella.

Keitetään n. 15min.



Kipakka kastike


Tämä kastike on hyvin kirpeä ja hieman hillitymmän version saa aikaiseksi jos korvaa riisiviinietikan valkoviinillä.


1 sitruuna

1/4 dl vettä
1/4 dl riisiviinietikkaa
2 tl hunajaa
kurkumaa

suolaa

2 rkl voita

Purista ja siivilöi sitruunan mehu.

Lisää mehuun vesi, etikka, hunaja ja kurkuma.

Keitä kasaan n. 15min.

Mausta suolalla.

Ota kastike pois hellalta ja vispaa sekaan 2 rkl voita eli suoritetaan monter au beurre.