Tämän annoksen innoittajana on toiminut turkulaisen ravintola Kertun pastalistan annokset "Opintotukea odotellessa" ja "Kuukauden 4." sekä anoppilassa tarjoiltu maukas katkarapukasari. Pidemmiittä puheitta:
Katkarapupasta
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 pieni chili
1 pussi katkarapuja
1/2 limen mehu
nyrkillinen parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
persiljaa
Hienonna valkosipuli ja chili.
Keitä pasta. Valuta ja kaada kattilaan. Jos olet erityisen hätäinen ja katkaravut ovat edelleen jäässä, voi ne nakata kuuman pastan sekaan sulamaan.
Kuullota nopeasti valkosipuli ja chili öljyssä. Älä anna ruskistua!
Kaada kuuma öljyseos pastan ja katkarapujen sekaan. Lisää limemehu.
Kuumenna ja sekoita, kunnes katkaravut ovat lämmenneet.
Lisää parmesaani ja hienonnettu persilja.
Sekoita kunnes parmesaani on sulanut ja nauti.
P.S. Kerttu käyttää jokiravun pyrstöjä. Niillä pastakastike on vielä herkullisempi.
Tiedän. Se ei ole heittomerkki. Se on l'accent grave eli vapaasti suomennettuna karski aksenttimerkki.
Toinen viskiblogi Eläväpullon kirjoittajista eli Ville oli saanut käsiinsä hirvenmaksaa ja kutsui minut patétalkoisiin. Maksan lisäksi tarvittiin ankanrasvaa, joten ensin sulateltiin ankankoivien nahasta rasvaa ja koivista laitettiin tulille ragù-kastike. Wikipedia tietää kertoa että ragùn juuret ovat ranskalaisessa ragoûtissa jonka Napoleonin joukot toivat mukanaan Pohjois-Italiaan. Mene ja tiedä.
Huhujen mukaan Tuoretorin nettikaupasta olisi saatavilla myös kotimaista ankkaa, mutta ainakaan kirjoitushetkellä sitä ei ollut valikoimassa. Sen sijaan pienen etsimisen jälkeen löytyi Varsinais-Suomesta Wanhantuvan ankkala, josta voi tilata ankkaa eri kokoisina paketteina. Koska varoitusaikaa oli tällä kertaa kohtuullisen vähän, etsin kohtuuhintaista pakasteankkaa löytyy aasialaisten ruokien liikkeistä, esim. Hämeentien Vii Voanissa oli tarjolla hyvinkin edullista hollantilaista ankkaa ainakin nahallisten rintafileiden (15 € / kg) ja koipien (6 € / kg) muodossa.
Poista koivista nahat, suikaloi ne ja laita paistinpannuun miedolle lämmölle. Kuumenna kunnes nahat ovat täysin rapeutuneet. Ota rasva talteen. Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa.
Mausta koivet öljyllä, suolalla ja pippurilla.
Ruskista koivet ja siirrä ne hetkeksi sivuun.
Kuullota valkosipuli sekä pieneksi kuutioitu sipuli ja porkkana.
Lisää muut ainekset.
Hauduta kannen alla vähintään 2 tuntia.
Nosta kypsät ankankoivet pois kastikkeesta ja riivi niistä liha haarukalla.
Sekoita hienoksi riivitty liha kastikkeeseen.
Lisää raastettu parmesaani ja hienonnettu basilika.
Nauti pastan ja punaviinin kera.
Vinkki: saman kastikkeen voi valmistaa mistä tahansa hauduttamista vaativasta lihasta (esim. naudan lapa).
Monena maanantaina olen valmistautunut tulevaan viikkoon tekemällä ison vuoan lasagnea ja lupaan kertoa pikareseptini siihen lähiaikoina. Luin viikonloppuna Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan uusista seikkailuista kirjassa "Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike" ja kenties sen innoittamana teki mieli tällä viikolla ottaa reipas harppaus kohti kotoisia perusruokia. Päädyin klassiseen lihamakaroonilaatikkoon. Kielitoimiston suosituksen mukaan se on makaroni, mutta asetun tässä kohtaa poikkiteloin vaikken asiasta viitsi mieltäni pahoittaakaan.
Heinä- ja elokuu on tarjonnut mielestäni yllättävän hyvän sadon "ryytimaallamme". Erityisen hyvin ovat menestyneet kesäkurpitsat ja yrtit, joten tuntui luontevalta yhdistellä niistä nopea ja maukas arkiruoka.
Yksi pitkäaikaisia lempielokuviani on nuoren gangsteri Henry Hillin (Ray Liotta) noususta, uhosta ja tuhosta kertova Mafiavelljet (Goodfellas). Hieno tarina, mutta vielä hienommaksi sen tekee hyvän ruoan läsnäolo oleellisena tarinaa kuljettavana elementtinä, kuten allalolevassa kohtauksessa jossa nuori herra Hill on joutunut ensimmäistä kertaa vankilaan.
19.1.2012 Helsingin Sanomissa löytyi resepti lihapullille ja tomaattikastikkeelle, joka on selvästi saanut inspiraationsa jos ei tästä elokuvasta niin jostain hyvin läheltä. Huomionarvoista on, että reseptissä lihapullia ei paisteta, vaan ne kypsytetään kastikkeessa keittämällä. Vaimo eli Vieraskauha kokkasi rakkaudella ja antaumuksella tällaisen pasta-aterian.
Lihapullat, tomaattikastike ja spagetti - Forget about it!
Kuullota öljyssä silputtu sipuli sekä ohuiksi viipaleiksi leikattu valkosipuli.
Lisää loput kastikkeen aineet, kiehauta ja anna porista matalalla lämmöllä kannen alla noin tunti.
--
Sekoita keskenään jauheliha, muna, silputtu persilja ja valkosipuli, parmesaani, suola ja pippuri.
Muotoile taikinasta pullia ja laita pullat tomaattikastikkeen joukkoon.
Kiehauta ja anna kastikkeen porista hiljalleen vielä puolesta tunnista tuntiin, kunnes lihapullat ovat sisältä kypsiä.
Keitä spagetti, kokoa annos ja tarjoile heti.
Vinkki: Spagetin keitinvettä kannattaa kauhoa muutama lusikallinen kastikkeen sekaan spagetinkeiton loppuvaiheessa. Veteen liuennut tärkkelys suurustaa ja tasoittaa mukavasti tomaattikastikkeen.
Tomaattikastike ja pasta kulkevat nätisti käsi kädessä. Monissa resepteissä kastikepohjaksi ehdotetaan tomaattimurskaa. Itse käytän mieluiten joko tomaattipyrettä tai tuoreita tomaatteja.
2 purkkia tomaattipyrettä
1,5 dl vettä
1 pieni purkki kapriksia
suolaa
mustapippuria
Kuullota hienonnettu valkosipuli ja sipuli öljyssä.
Ripottele sekaan pieni tilkka balsamiviinietikkaa ja lisää sokeri.
Lisää tomaattipyre ja vesi. Kastike suurustuu nätisti, jos käytät tähän pastan keitinvettä.
Huuhdo kaprikset ja lisää kastikkeeseen.
Tuoretomaattikastike
1kg tomaatteja
1 paketti pekonia
kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
tilkka balsamiviinietikkaa
2 tl sokeria
tuoretta rosmariinia ja basilikaa
suolaa
mustapippuria
Kuori tomaatit ja poista niistä siemenet. Kuorimista helpottaa tomaattieen kalttaaminen eli tee pieni ristiviilto kuoreen tomaatin pohjaan, laita tomaatit kattilaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä. N. 10-15 sekunnin jälkeen kuori irtoaa helposti.
Pilko tomaatit.
Paista pekoni.
Lisää tilkka öljyä, sipuli ja valkosipuli. Kuullota.
Lisää balsamiviinietikka ja sokeri.
Lisää pilkotut tomaatit ja yrtit. Hauduta kunnes tomaatinpalat ovat sulaneet tasaiseksi kastikkeeksi.
Lumisateista huolimatta ilma on selkeästi keväinen, vaimo päätti laittaa ikkunalaudalle yrttejä (siis basilikaa ja sen sellaista) itämään ja kenties siitä johtuen lauantairuoaksi valikoitui pestokastike. Tai sitten syynä oli se, että pesto on tosi hyvää.
Pesto on peräisin Pohjois-Italian Genovasta, mutta vastaavanlaisia kastikkeita on myös valmistettu Ranskan Provencessa. Pestoja on varmaan olemassa yhtä monta erilaista kuin tekijöitänsä. Italialaisesta alkuperäisestä poiketen käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä koska pidän sen mausta. Oma pestoreseptini on peräisin vuosituhannen vaihteesta, jota olimme viettämässä eräällä kesämökillä Inkoossa. Resepti on pysynyt lähes muuttumattomana, ainoa muutos on vuosien myötä kehittynyt terve varovaisuus valkosipulin kanssa.
ruoanlaittojuoma: Bushmills 10 year old single malt
On päässyt hurahtamaan kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä, joten esittelen hyvitykseksi kaksi ruokaa. Molemmat ovat tuhteja ja kermaisia ruokia, jotka sopivat erinomaisesti kireiden talvipakkasten keskellä nautittaviksi. Näitä ruokia ei kannata edes alkaa analysoimaan ravintosisällön kautta, siitä tulee vain paha mieli. Ennemmin kannattaa muistaa kokkilegenda Paul Bocusen nimiin laitettu sitaatti: "Olen kokki, en lääkäri". En väitä, etteikö ruoka voisi olla sekä herkullista että terveellistä, mutta tällä kertaa painotus on vahvasti herkullisen puolella.
Savulohipasta
Ensimmäisenä savulohipasta, jota minun oli tarkoitus tehdä jo viime kirjoitusta varten. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut sivuraiteille kalatiskillä.
Normaalisti pyrin käyttämään täysjyväpastaa ruoanlaitossa. Osittain siksi, että se on mukamas terveellisempää ja osittain siksi että pidän sen mausta. Tämän ruoan kohdalla täysjyvä tuntuu kuitenkin tekopyhältä, sillä ainoat ravintosuositusten mukaiset ainesosat ovat mausteena käytettävät oliiviöljy ja persilja. Pieni varoituksen sana: älä suunnittele tekeväsi mitään n. 2-3 tuntiin ruokailun jälkeen. Carbonara sopiikin täydellisesti talviseen perjantai-iltaan, kun on aika vaihtaa ajatukset kokonaan vapaalle rankan työviikon jälkeen.
Sekoita kulhossa kerma, raastettu parmesaani ja keltuaiset. Mausta muskottipähkinällä.
Keitä pasta, valuta ja lisää tilkaa oliiviöljyä.
Kaada pekoni rasvoineen sekä kerma-juusto-munaseos kuuman pastan sekaan ja sekoita kunnes kastike suurustuu.
Lisää omantunnontuskien vähentämiseksi ja näön vuoksi kourallinen hienonnettua persiljaa.
--
Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla vielä miltä maistuisi näiden kahden reseptin yhdistelmä. Eli mitä seuraisi siitä, jos carbonaran pekonin korvaisi savulohella?
Alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että talvipakkaset laantuvat. Tänään aamulla oli lupaavasti muutama miinusaste, joten päätimme raahata pakastimen sisällön parvekkeelle ja sulattaa pakastekaapin. Hieman yllättäen laatikoiden kätköistä ei löytynyt mitään tunnistamatonta tai arvaamatonta. Pari pakaste-eines ja vihannespussia päätyi roskikseen ja siinä se.
Päivän ostosretki ei suuntautunut ruokakauppaan, vaan kameraostoksille. Täten sunnuntairuoka toteutui yhdistelemällä pakastimen antimia ja muuta keittiöstä löytyvää. Inspiraationa toimi kesällä raakamakkarasta, pavuista ja kesäkurpitsasta tekemäni pataruoka.
Sunnuntaipastaa germaanisella otteella
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
kylmäpuristettua rypsiöljyöä
2 bratwurstia
1dl punaviiniä
hunajaa
2 purkkia tomaattipyreetä
kourallinen vihreitä papuja
Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.
Lisää pilkottu bratwursti ja anna ruskistua.
Kaada joukkoon punaviini, nokare hunajaa ja hauduta kannen alla kunnes pastavesi kiehuu.
Lisää tomaattipyree ja pavut. Anna hautua pastan keittämisen ajan. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä kastikkeen jatkeeksi.
