Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilöminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilöminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. syyskuuta 2012

Happamia: Pihlajanmarjahyytelö

Seuraavalle kahdelle viikonlopulle on luvassa mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Aion suunnata ensimmäistä kertaa elämässäni lintujahtiin. Kunnon optimistina päätin valmistaa lisukkeet hyvissä ajoin valmiiksi.

Kotitalomme lähistöllä kasvaa kymmeniä pihlajapuita ja mielestäni olisi sääli jättää niiden koko sato lintujen talviruokintaan. Liharuoille ja erityisesti riistalle sopii erinomaisesti lisukkeeksi pihlajanmarjahyytelö. Yritin myös tehdä pihlajanmakuisia marmeladimakeisia, mutta se ei ns. mennyt niinkuin Strömsössä. Palaan asiaan reseptin kanssa kun saan sen toimimaan. Ja kun kerran suuntasin marjaämpärin kanssa liikenteeseen, päätin samalla kerätä myös hieman marja-aroniaa. Noin yleisemmin vinkkejä pääkaupunkiseudun marja-apajille kannattaa etsiä Satokartta -palvelusta.

Pihlajanmarjahyytelö

mehu

2 osaa pihlajanmarjoja
1 osa vettä

Huuhtele ja puhdista marjat.

Keitä marjoja ja vettä n. 15 minuuttia.

Valuta harsokankaan läpi puolen tunnin ajan. Älä sekoita tai muutenkaan koske marjoihin valutuksen aikana.

hyytelö

1 osa pihlajanmarjamehua
1 osa hyytelösokeria

Sekoita mehu ja sokeri.

Kiehauta ja keitä pari minuuttia.

Kuori vaahto.

Kaada puhtaaseen kuumennettuun hillopurkkiin ja sulje kansi.

Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin.

perjantai 5. elokuuta 2011

Kansalaistaitoja: Hillo

Blogikirjoittelu on ollut enemmän tai vähemmän ansaitulla kesätauolla. Arki alkaa pikkuhiljaa, kesän sato on valmista kerättäväksi ja säilöttäväksi. Aika ei ole ihan vielä kypsä suolakurkuille, koska edellisvuotisia on vielä muutama lasipurkin pohjalla, joten keittelin hilloksi viikko sitten appivanhempien luota keräämämme marjat. Paitsi punaviinimarjat, ne katosivat kuluneen viikon aikana pikkuhiljaa ilta- ja välipalojen muodossa.

Lopputuloksena oli muutama purkki karviais- ja mustaviinimarjahilloa. Erityisesti suosittelen kokeilemaan karviaismarjahilloa väkevien juustojen (viinitarhurinjuusto, kypsä cheddar tai vanha gouda) kaverina.

Kiusallani esitän reseptin yleisesti sovellettavassa yhtälömuodossa.

Hillo

hillostelumusiikki: Bob Marley: Jammin'

x grammaa marjoja
0,5x grammaa hillosokeria
2 rkl vettä per 500g marjoja

Perkaa marjat. Huuhtele tarvittaessa.

Kuumenna marjoja ja vettä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä kunnes niistä alkaa nousta höyryä.

Lisää hillosokeri rauhallisesti sekoittaen.

Nosta lämpötilaa niin että hillo alkaa kevyesti kiehua.

Keitä 15min.

Jäähdytä 30min.

Purkita kiehuvassa vedessä tai uunissa kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet tiiviisti. Kannen ja purkin väliin kannattaa laittaa voipaperinpala jotta purkin edellisen asukkaan maku ei jää kummittelemaan.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kesän maut talteen

Innostuin säilönnästä toden teolla oikeastaan viime vuoden kesänä. Innoituksena toimi mansikkalikööri, jota sain maistaa yllätysvierailulla Naantalissa. Päätin valmistaa sitä myös itse. Helppoa ja hyvää.

Tänä vuonna otin hieman monipuolisemman otteen ja laitoin viimevuotisen reseptin lisäksi likoon myös piparmintulla ryyditettyä mansikkalikööriä ja ihan puhtaasti piparminttuviinaa. Jännityksellä odottelen tuloksia.

Tässä yleisohje likööreihin:

lado purkkiin tai pulloon kerroksittain tuoreita marjoja ja sokeri
kaada päälle mielellään 60% viinaa niin että astia täyttyy


Anna makujen liueta n. 1kk, alkuvaiheessa astiaa kannatta ravistella päivittäin jotta sokeri liukenee.

Siivilöi marjat pois ja anna seistä vielä n. 1kk jotta maku asettuu.


Suolakurkut

Toinen viime kesänä herännyt säilöntäinnostus ei niinkään liity kesän makujen tallentamiseen, vaan ennemminkin makujen jalostamiseen. Avomaankurkut ovat juuri nyt parhaimmillaan ja on siis aika laittaa venäläiset suolakurkut porisemaan.

0,5dl merisuolaa yhteen litraan kylmää vettä
kurkkuja
naurettavan paljon valkosipulia
musteherukan lehtiä

Kurkkuihin voi myös käyttää mausteeksi tuoretta piparjuurta. Silloin voi varautua varsin tymäkkään makuelämykseen, joka on parhaimmillaan hunajan ja smetanan kanssa.