Jugurtissa haudutettu mintulla maustettu kana on resepti, joka vain putkahti mieleeni muutamia vuosia sitten. Pienen hiomisen jälkeen se on jäänyt minulta tekemättä pitkäksi aikaa ja ajattelin näin kunnollisten talvikelien kunniaksi hakea haudutetusta itämaisittain maustetusta pataruoasta hieman lämpöistä tunnelmaa. Makumaailma asettuu jonnekin Lähi-Idän ja Intian välimaastoon.
Haudutettavassa ruoassa ei kannata käyttää filelihaa, koska se kuivuu pitkään kypsyttäessä. Kannattaakin valita ennemmin nahkaa, rasvaa, luita ja rustoa sisältäviä paloja. Tapaan tehdä tätä ruokaa rintapaloista, mutta todennäköisesti koipireisi tarjoaa vähintään yhtä hyvän makuelämyksen.
Minttu-jugurttikana
1 kg broilerin rintaleikettä (eli luineen ja nahkoineen myytävät rintapalat)
3 rkl öljyä
Blogi on puolivahingossa viettänyt hiljaiseloa. En ole oiken saanut kiinni mistään kirjoittamisen arvoisesta vaikka hyvää ruokaa on ollut pöydässä monena päivänä. Valmistin vehnähapanjuurta ja kokeilin juurileipää graham -jauhoista ja se oli hyvää. Kokeilin myös maalaisvehnäleivän leipomista juureen, mutta siitä ei tullut kovin kaunista jälkeä. Teimme erittäin maukasta kuhaa ja fenkolia ja kokeilimme kohuttua avokadopastaa. Sekin oli erittäin hyvää, mutta kohu on kiertänyt jo kolme kierrosta sosiaalisen median ympäri enkä oikein keksinyt mitä olisin siihen enää voinut lisätä.
Onneksi hesarista löytyi n. kuukausi sitten mielenkiintoinen ruokaohje. Vietnamilainen katuruokaklassikko, Pho-keitto. Olen tutustunut tähän ruokaan mm. Anthony Bourdainin ruokaohjelmassa, jossa hän kuvailee sitä lohtu- ja krapularuokien kuninkaaksi. Olen myös maistanut työpaikkani viereisessä pikaruokalassa tällä nimikkeellä myytyä lounaskeittoa ja olin jo siitäkin aika vakuuttunut vaikka keitto oli odotettavasti hieman laimean makuista.
Olennaisena mausteena tässä ruoassa on aasialainen kalakastike eli fermentoiduista anjoviksistä tehty glutamaattipitoinen mausteliemi. Olen suhtautunut siihen melkoisella varauksella, koska olen kerran ostanut eräästä päivittäistavarakaupan ketjusta jotain kalakastikkeeksi väitettyä ja se maistui vain kertakaikkiaan vanhalle ummehtuneelle kalalle. Tällä kertaa säästin sekä rahaa, että makuhermojani ja marssin aasialaisen ruoan marketti Vii Voaniin Hakaniemessä. Eurolla sain pienen pullollisen pari vuotta kyspytettyä aitoa kalakastiketta, jonka hajussa ja maussa ei ole kalaisuudesta tietoakaan. Kastike haisee aikalailla parmesaanijuustolta.
Pho-keitto on erittäin maukasta, lämmittävää ja täyttävää. Jos suinkin vain jaksat, keitä itse lihaliemi. Älä ainakaan missään tapauksessa käytä liemikuutioita. Valmistin liemen edellisenä päivänä keittämällä sopivan kokoisiksi kiekoiksi sahattua ja uunissa paahdettua ydinluuta porkkanan, palsternakan, sipulin ja parin ruusukaalin kanssa. Hyvä paikka hankkia soppaluita on esim. Hakaniemen hallin Liha-Haka. Kolmella ja puolella eurolla saa messevän kokoisen naudan reisiluun ja sahauksen kaupan päälle.
Pho-keitto, kahdelle hengelle
1 l hyvää lihalientä
3 neilikkaa
1 kanelitanko
3 tähtianista
muutamia kokonaisia mustapippureita
muutamia kokonaisia sizhcuan -pippureita
1 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
200 g naudan sisäpaistia
150 g kuivattuja riisinuudeleita
2 pientä bird's eye chiliä
2 dl mungpavun ituja
kevät- tai ruohosipulia
tuoretta korianteria, basilikaa ja minttua
limetin lohkoja
Laita paistiliha pakastimeen kohmettumaan.
Lisää lihaliemeen mausteet ja anna hautua (ei kiehua!) n. puoli tuntia. Näin jälkiviisaasti nuo kaikki mausteet olisi tietyusti voinut laittaa liemeen jo keittämisvaiheessa.
Silppua valmiiksi kevätsipuli, chili ja yrtit.
Keitä nuudelit.
Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Asettele lautaselle nuudeleita, chiliä, ituja, kevät- tai ruohosipulia ja raakoja lihasuikaleita.
Kuumenna liemi kiehuvaksi ja kaada lautaselle.
Koristele yrteillä ja limelohkoilla
Nauti. Lisukkeeksi suositelllaan Nuoc Mam Cham -kastiketta.
Tämän annoksen innoittajana on toiminut turkulaisen ravintola Kertun pastalistan annokset "Opintotukea odotellessa" ja "Kuukauden 4." sekä anoppilassa tarjoiltu maukas katkarapukasari. Pidemmiittä puheitta:
Katkarapupasta
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 pieni chili
1 pussi katkarapuja
1/2 limen mehu
nyrkillinen parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
persiljaa
Hienonna valkosipuli ja chili.
Keitä pasta. Valuta ja kaada kattilaan. Jos olet erityisen hätäinen ja katkaravut ovat edelleen jäässä, voi ne nakata kuuman pastan sekaan sulamaan.
Kuullota nopeasti valkosipuli ja chili öljyssä. Älä anna ruskistua!
Kaada kuuma öljyseos pastan ja katkarapujen sekaan. Lisää limemehu.
Kuumenna ja sekoita, kunnes katkaravut ovat lämmenneet.
Lisää parmesaani ja hienonnettu persilja.
Sekoita kunnes parmesaani on sulanut ja nauti.
P.S. Kerttu käyttää jokiravun pyrstöjä. Niillä pastakastike on vielä herkullisempi.
Talvipakkasilla keitto lämmittää mukavasti. Kestosuosikkejani ovat pitkään ja hitaasti kiehuneet liha- ja kalakeitot, borssi ja ranskalastyylinen sipulikeitto. Tässä kuitenkin hieman nopeampi ja erinomaisen maukas keitto.
Maku syntyy paahdetuista juureksista ja valkosipulista. Valkosipulin paahtamisessa täytyy olla kuitenkin tarkkana jotta tavoitellun mukavan pähkinäisen maun sijaan ei päädy kitkerään palaneeseen makuun.
Paahtojuureskeitto
1 pieni juuriselleri
2 kokonaista palsternakkaa
3 porkkanaa
4 perunaa
150g sulatejuustoa, oma suosikkini tähän ruokaan on musta Koskenlaskija
Kuori ja pilko juurekset. Sekoita kulhossa öljyn ja suolan kanssa.
Paahda uunissa 20 minuuttia 200 asteessa.
Sulata kattilassa voi, lisää sekaan juurekset ja hunaja. Sekoita.
Lisää vesi, fondi ja yrtit. Anna kiehua 10 min.
Paahda halkaistut valkosipulinkynnet pienessä öljytilkassa. Tykkään käyttää tähän uunin grillivastusta. Valkosipulit täytyy ottaa uunista pois heti, kun pinta alkaa kevyesti ruskistua.
Lisää valkosipulit keittoon ja soseuta.
Lisää sekaan sulatejuusto ja lämmitä hellalla koko ajan sekoittaen kunnes juusto on sulanut.
Tarvittaessa lisää vettä tai maitoa jotta saat keittoon haluamasi koostumuksen.
Tiedän. Se ei ole heittomerkki. Se on l'accent grave eli vapaasti suomennettuna karski aksenttimerkki.
Toinen viskiblogi Eläväpullon kirjoittajista eli Ville oli saanut käsiinsä hirvenmaksaa ja kutsui minut patétalkoisiin. Maksan lisäksi tarvittiin ankanrasvaa, joten ensin sulateltiin ankankoivien nahasta rasvaa ja koivista laitettiin tulille ragù-kastike. Wikipedia tietää kertoa että ragùn juuret ovat ranskalaisessa ragoûtissa jonka Napoleonin joukot toivat mukanaan Pohjois-Italiaan. Mene ja tiedä.
Huhujen mukaan Tuoretorin nettikaupasta olisi saatavilla myös kotimaista ankkaa, mutta ainakaan kirjoitushetkellä sitä ei ollut valikoimassa. Sen sijaan pienen etsimisen jälkeen löytyi Varsinais-Suomesta Wanhantuvan ankkala, josta voi tilata ankkaa eri kokoisina paketteina. Koska varoitusaikaa oli tällä kertaa kohtuullisen vähän, etsin kohtuuhintaista pakasteankkaa löytyy aasialaisten ruokien liikkeistä, esim. Hämeentien Vii Voanissa oli tarjolla hyvinkin edullista hollantilaista ankkaa ainakin nahallisten rintafileiden (15 € / kg) ja koipien (6 € / kg) muodossa.
Poista koivista nahat, suikaloi ne ja laita paistinpannuun miedolle lämmölle. Kuumenna kunnes nahat ovat täysin rapeutuneet. Ota rasva talteen. Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa.
Mausta koivet öljyllä, suolalla ja pippurilla.
Ruskista koivet ja siirrä ne hetkeksi sivuun.
Kuullota valkosipuli sekä pieneksi kuutioitu sipuli ja porkkana.
Lisää muut ainekset.
Hauduta kannen alla vähintään 2 tuntia.
Nosta kypsät ankankoivet pois kastikkeesta ja riivi niistä liha haarukalla.
Sekoita hienoksi riivitty liha kastikkeeseen.
Lisää raastettu parmesaani ja hienonnettu basilika.
Nauti pastan ja punaviinin kera.
Vinkki: saman kastikkeen voi valmistaa mistä tahansa hauduttamista vaativasta lihasta (esim. naudan lapa).
Monena maanantaina olen valmistautunut tulevaan viikkoon tekemällä ison vuoan lasagnea ja lupaan kertoa pikareseptini siihen lähiaikoina. Luin viikonloppuna Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan uusista seikkailuista kirjassa "Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike" ja kenties sen innoittamana teki mieli tällä viikolla ottaa reipas harppaus kohti kotoisia perusruokia. Päädyin klassiseen lihamakaroonilaatikkoon. Kielitoimiston suosituksen mukaan se on makaroni, mutta asetun tässä kohtaa poikkiteloin vaikken asiasta viitsi mieltäni pahoittaakaan.
Yksi bloginkirjoittamiseen innottaneista ruokakulttuuriteoista oli Rokit Kokit -nettisarja. Ensimmäisessä jaksossa kokkikaksikon vieraana on Kotiteollisuus ja ruokalajien joukosta löytyy mm. savupajatsobroileri. Päätin kokeilla hieman muunneltuna kotikeittiöön sopivana versiona. Lihaksi valikoitui broilerin paistileike eli luuton koipireisi. Koipi on rintaleikettä epätasaisempaa ja rasvaisempaa, joten se sopii hyvin uunissa kypsennettäväksi.
Seuraavalle kahdelle viikonlopulle on luvassa mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Aion suunnata ensimmäistä kertaa elämässäni lintujahtiin. Kunnon optimistina päätin valmistaa lisukkeet hyvissä ajoin valmiiksi.
Kotitalomme lähistöllä kasvaa kymmeniä pihlajapuita ja mielestäni olisi sääli jättää niiden koko sato lintujen talviruokintaan. Liharuoille ja erityisesti riistalle sopii erinomaisesti lisukkeeksi pihlajanmarjahyytelö. Yritin myös tehdä pihlajanmakuisia marmeladimakeisia, mutta se ei ns. mennyt niinkuin Strömsössä. Palaan asiaan reseptin kanssa kun saan sen toimimaan. Ja kun kerran suuntasin marjaämpärin kanssa liikenteeseen, päätin samalla kerätä myös hieman marja-aroniaa. Noin yleisemmin vinkkejä pääkaupunkiseudun marja-apajille kannattaa etsiä Satokartta -palvelusta.
Pihlajanmarjahyytelö
mehu
2 osaa pihlajanmarjoja
1 osa vettä
Huuhtele ja puhdista marjat.
Keitä marjoja ja vettä n. 15 minuuttia.
Valuta harsokankaan läpi puolen tunnin ajan. Älä sekoita tai muutenkaan koske marjoihin valutuksen aikana.
hyytelö
1 osa pihlajanmarjamehua
1 osa hyytelösokeria
Sekoita mehu ja sokeri.
Kiehauta ja keitä pari minuuttia.
Kuori vaahto.
Kaada puhtaaseen kuumennettuun hillopurkkiin ja sulje kansi.
Sadonkorjuukausi on hyvässä vauhdissa ja kaupunkiviljelmältä on nyt kerätty talteen kruunutillit, pinaatti ja punajuuret. Yrttivalikoima voi edelleen paksusta ja tarjoaa jatkuvaa maustamismahdollisuutta. Toinen sato salaattiakin alkaa olla keruukunnossa. Satokausi on valitettavasti houkutellut viljelmän kimppuun myös kutsumattomia vieraita ja pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut erityisesti kesäkurpitsoihin kohdistuneet varkaudet. Materiaalinen tappio on pientä, mutta kiukku kohtuullisen suurta. No, kai se kuuluu pelin henkeen kun ns. julkisella paikalla koittaa jotain kasvattaa.
Vaimo kokkasi punajuurista risottoa.
Punajuuri-vuohenjuustorisotto
3 pientä punajuurta
2 rkl voita 3 dl risottoriisiä 1 pieni sipuli
2 dl kuivaa omenasiideriä
9 dl lihalientä
25g parmesaania 100g vuohenjuustoa
Keitä punajuuria kuorineen pelkässä vedessä (ei suolaa) n. 20 minuuttia. Kuullota ensin riisiä voissa ja lisää hetken kuluttua sipuli.
Lisää siideri ja anna sen imeytyä riisiin.
Lisää pieneksi kuutioidut kuoritut punajuuret.
Lisää 2 dl kuumaa lientä.
Anna risoton kiehua kasaan miedolla lämmöllä n. 30 min aina välillä lientä lisäten. Riisinjyviin pitäisi jäädä pureskellessa hieman vastusta.
Leikkaa vuohenjuustosta pois päällikuori. Pilko kuutioiksi.
Lisää lopuksi sekaan vuohenjuusto ja raastettu parmesaani. Sekoita kunnes ne ovat sulanut risottoon.
Lisukkeeksi rucolaa, sekin omasta viljelyssäkistä.
Heinä- ja elokuu on tarjonnut mielestäni yllättävän hyvän sadon "ryytimaallamme". Erityisen hyvin ovat menestyneet kesäkurpitsat ja yrtit, joten tuntui luontevalta yhdistellä niistä nopea ja maukas arkiruoka.
Päätin kesälomallani ottaa etäisyyttä töiden lisäksi myös sosiaaliseen mediaan. Hyvänä puolena tässä oli mm. se, että sain kerättyä varastoon muutamia teksti-ideoita.
Tukkutorin viljelyssäkkimme ovat tuottaneet mukavasti satoa ja erityisen tyytyväinen olen yrttilohkomme tuotoksista. Basilikaa, timjamia, oreganoa ja salviaa on nyt helposti ja nopeasti käden ulottuvilla. Salvia ja voi ovat erityisen paljon toisistaan tykkäävä yhdistelmä, joten päätin rohkeasti improvisoida niiden avulla pienen kalaherkun.
Pääsiäinen tarjoaa keskelle kevätkiireitä pienen rauhoittumisen hetken ja oivan tilaisuuden hitaalle ruoanlaitoille. Perinteisintä pääsiäisruokaa lienee lampaanpaisti tai -viulu, mutta tänä vuonna teki mieli valmistaa hieman pidempää työstämistä vaativia palasia. Seuraava resepti on mukaelma Helsingin Sanomissa 1.3.2012 julkaistusta karitsanpotkan valmistusohjeesta. Olin ajatellut valmistaa potkaa, mutta kotimaista ei ollut saatavilla. Nopeana taktisena ratkaisuna päädyin karitsanlapaan, jossa on suunnilleen samassa suhteessa luuta, lihaa, rasvaa ja jänteitä kuin potkassa.
Olin ajatellut valmistaa kahden hengen annoksen, mutta homma karkasi hieman lapasesta. Onneksi sain kutsuttua siskoni avuksi. Muuten olisimme syöneet tätä koko seuraavan viikon.
HItaasti ja hartaasti haudutettua karitsanlapaa (ohje n. 1,5 kg:lle lapaa)
Sulata / ota lihat hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen marinoimista.
Silppua yrtit, raasta limetinkuoret ja purista niistä mehu marinoimisastiaan.
Lisää pilkottu valkosipuli, viini, kahvi ja sokeri.
Hiero suola lihapaloihin ja lisää ne marinadiin.
Marinoi yön yli jääkaapissa.
Hauduttaminen ja uunijuurekset
3 porkkanaa
3 pientä palsternakkaa
3 pietä sipulia
iso pala juuriselleriä
iso pala lanttua
3 tomaattia
1 l kuivaa omenasiideriä (voisi olla myös tummaa olutta, esim. porteria)
50g voita
öljyä
Ruskista lihapalat kevyesti öljyssä.
Pilko juurekset ja tomaatit parin sentin kuutioiksi.
Lado vuokaan juurekset ja tomaatit, kuutoiksi leikattu voi ja lihapalat.
Kaada sekaan marinadi ja siideri.
Hauduta uunissa kannellisessa vuoassa 4-5 tuntia 120 asteessa. Kannattaa sekoitella pari kertaa paistamisen aikana ja varmistaa, että lihapalat ovat mahdollisimman hyvin liemen peittämiä.
Gremolata
1 iso ruukku persiljaa
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä
Silppua persilja, raasta sitruunankuori ja pilko valkosipuli.
Viime päivityksestä on kulunut jo viikkoja. Olemme kotona syöneet erittäin hyvin tässä välissäkin, mutta jotenkin kirjoittamisen arvoisia juttuja ei ole löytynyt. Tai en ole oikein innostunut kirjoittamaan tietystä aiheesta. Mutta onneksi löytyy myös vanhaa materiaalia, joka piti vain kirjoittaa julkaisukuntoon.
Joulukuussa olimme ystäväpariskunnan luona syömässä. Reunaehdoiksi sovittiin että me tarjoamme pääruoan viineineen ja he puolestaan alku- ja jälkiruoat. Olutmarinoidut hirven ulkofilepihvit
juomasuositus: Guigal Côtes du Rhône Olin saanut käsiini reippaan palan hirven ulkofilettä ja päätin tehdä siitä pihvit. Hirvenliha kannattaa ainakin paistimuodossa marinoida ja päädyin siihen myös nyt. Lisukkeena sieniohratto suppilovahveroista. Marinadi 0,5 dl öljyä 1 sipuli 1 tl katajanmarjoja 1 tl mustapippuria 5 dl väkevää porter-olutta
Leikkaa liha peukalonpaksuisiksi pihveiksi.
Lohko sipulit.
Hienonna katajanmarjat ja pippuri huhmareessa.
Sekoita sipuli, mausteet, olut ja öljy.
Laita liha ja marinadi yön yli jääkaappiin muovipussissa tai kannellisessa kulhossa.
Suklaa-Jaegermeisterkastike
Minulla on tapana käyttää chili con carnessa mausteena kaakaojauhetta. Kerran menin erehdyksissäni kaatamaan chilin sekaan jääkaapissa nököttäneen ruokakerman. Lopputuloksena oli jauhelihaa ja papuja suklaakastikkeessa. Karmeaa.
Kun kuulin kälyltäni hänen kummitätinsä kastikereseptistä riistalihalle, suhtauduin siihen epäluuloisesti. Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Toimii oikein hyvin.
Yksi pitkäaikaisia lempielokuviani on nuoren gangsteri Henry Hillin (Ray Liotta) noususta, uhosta ja tuhosta kertova Mafiavelljet (Goodfellas). Hieno tarina, mutta vielä hienommaksi sen tekee hyvän ruoan läsnäolo oleellisena tarinaa kuljettavana elementtinä, kuten allalolevassa kohtauksessa jossa nuori herra Hill on joutunut ensimmäistä kertaa vankilaan.
19.1.2012 Helsingin Sanomissa löytyi resepti lihapullille ja tomaattikastikkeelle, joka on selvästi saanut inspiraationsa jos ei tästä elokuvasta niin jostain hyvin läheltä. Huomionarvoista on, että reseptissä lihapullia ei paisteta, vaan ne kypsytetään kastikkeessa keittämällä. Vaimo eli Vieraskauha kokkasi rakkaudella ja antaumuksella tällaisen pasta-aterian.
Lihapullat, tomaattikastike ja spagetti - Forget about it!
Kuullota öljyssä silputtu sipuli sekä ohuiksi viipaleiksi leikattu valkosipuli.
Lisää loput kastikkeen aineet, kiehauta ja anna porista matalalla lämmöllä kannen alla noin tunti.
--
Sekoita keskenään jauheliha, muna, silputtu persilja ja valkosipuli, parmesaani, suola ja pippuri.
Muotoile taikinasta pullia ja laita pullat tomaattikastikkeen joukkoon.
Kiehauta ja anna kastikkeen porista hiljalleen vielä puolesta tunnista tuntiin, kunnes lihapullat ovat sisältä kypsiä.
Keitä spagetti, kokoa annos ja tarjoile heti.
Vinkki: Spagetin keitinvettä kannattaa kauhoa muutama lusikallinen kastikkeen sekaan spagetinkeiton loppuvaiheessa. Veteen liuennut tärkkelys suurustaa ja tasoittaa mukavasti tomaattikastikkeen.
Kävimme viime viikonloppuna anoppilassa ja nappasin sieltä mukaani aiemmin syksyllä talteen otetut hirvenvasan maksat. Pähkäilin hetken aikaa maksan oikeaa käsittelytapaa ja päädyin googlettelemaan. Ruokatietoyhistys ry:n (ent. Finfood) mainio opetussivu kuitenkin hälvensi huoleni. Ilmeisestikin hirven maksaa käsitellään ihan samalla tavalla kuin kasvatettujen eläinten.
Maksapala oli aika iso ja halusin pelkän paistamisen sijaan tehdä siitä jotain hiukan jännempää. Päädyin juutalaiseen perinneruokaan, maksapasteijaan eli gehackte leberiin (suom. hakattu maksa). Hirvi ei valitettavasti kuulu perinteiseen juutalaiseen ruokapöytään, mutta maksapasteija on sen verran hyvää että cross-kitchenin houktus vei voiton.
Gehackte leber
Perinteisesti tässä ruoassa käytetään rasvana kanan- tai hanhenrasvaa. Näitä ei valitettavasti tällä erää ollut saatavilla, joten turvauduin kasvisöljyyn. Kanaviillokin yhteydessä tullee mahdollisuus kerätä talteen kananrasvaa, joten perinteitä kunnioittava leber tulee toteutumaan ensi vuoden puolella.
Päätin aloittaa uuden sarjan kirjoituksia ruokalajeista, joihin liittyy voimakkaita muistoja ala- ja yläasteen ajoilta. Wikipedian mukaan tillilihaa ei enää nykyisin tarjota kouluissa, mutta lähestyn nyt silti kouluruokatraumoja tarttumalla härkää sarvista ja keittämälle siitä tillinvarsilla maustettua lientä.
Samalla haastan teitä ehdottamaan kouluruokailuista mieleenne syöpyneitä ruokia, joista lupaan poimia ideoita tämän sarjan resepteiksi.
Tilliliha Tilliliha on suomalainen perinneruoka, joka pohjautuu viillokkiin (ransk.fricassée). Ranskalaisessa keittiössä viillokki eli keitetty lintu- tai liharuoka suurustetaan kananmunankeltuaisella. Päädyin helpompaan vaihtoehtoon, jossa kastikkeena on keitinliemeen valmistettu hapanimelä valkokastike. Resepti on sovellettu Otavan mainiosta Kotiruoka -kirjasta.
liemi
800g luutonta naudan etuselkää tms. keittolihaa
1,5 l vettä
3 tl suolaa
1 tl kokonaisia valkopippureita
1 tillinippu (varret)
1/4 juuriselleriä
1 porkkana
1/2 palsternakka
Valmistetaan kuten lihaliemi eli ainekset kylmään veteen, lämmitetään hiljalleen kiehuvaksi ja keitetään n. 1,5 tuntia. Pinnalle nouseva vaahto kannattaa kuoria keittelyn aikana pois.
Suodata liemi ja pilko liha kuutioiksi.
kastike
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl lientä
1 tl sokeria
1 tl sitruunamehua
hienonnettua tilliä
Sulata voi kattilassa.
Lisää sekaan jauhot ja anna kiehua jonkin aikaa. Älä kuitenkaan ruskista!
Lisää voimakkaasti sekottaen puolet liemestä vähän kerrallaan. Sekoita tasaiseksi.
Lisää loput liemestä ja anna kiehua muutama minuutti.
Mausta tillillä, sitruunamehulla ja sokerilla.
Lisää lihapalaset.
Tarjoile esim. kuorettomien keitinperunoiden kanssa.
Istu suorassa!
Ei kyynärpäitä pöydälle!
Pöydästä ei saa nousta ennen kuin lautanen on tyhjä!
Vietin hieman hiljaiseloa blogin suhteen, ei oikein tuntunut löytyvän hyviä ideoita ja innostusta kirjoittamiseen. Ainakaan samalla kertaa. Tauko kannatti mielestäni, koska keksin pari mielenkiintoista juttuideaa ja aion palata niihin pikimmiten. Ensimmäinen liittyy kouluruokailussa heränneiden aversioiden kumoamiseen ja aion aloittaa kenties haastavimmasta päästä eli tillilihasta. Otan myös mielelläni vastaan teidän ehdotuksianne kouluruokaklassikoista, jotka voisi kotikeittiössä valmistaa maukkaiksi ja mukaviksi aterioiksi.
Mutta ennen kuin ryhdyn tähän tehtävään, tarjoilen teille vaimoni reseptien joukosta herkullisen sienipiiraan.
Sieni-pekoni-artisokkapiiras
taikina (soveltaen Otava Kotiruoka v. 2001)
100g voita
1dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
3 rkl vettä
1/2 dl juustoraastetta
Sekoita huoneenlämpöinen voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi.
Lisää vesi ja juustoraaste.
Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina tasaisesti matalaan uunvuokaan.
Paista 225 asteessa 5-10 min.
täyte
1 pkt pekonia
1 prk artisokansydämiä öljyssä
1 pieni sipuli
1 1/2 dl kuivattuja mustia torvisieniä, kanttarelleja tai suppilovaheroita (tai 3 dl tuoreita)
1 prk kermaviiliä
Paloittele ja ruskista pekoni.
Kuullota pilkottu sipuli ja sienet voissa.
Levitä täytteet piirakkapohjan päälle.
Paista 200 asteessa n. 15 min niin että täytteet saavat kauniin värin pintaan.
Ostin pääsiäisen tienoilla muutaman pakastetun lampaanpaistin, joille oli keksittävä nyt käyttöä koska pakastin alkaa täyttyä kesäisen ja syksyisen metsän antimista. Toinen paisteista päätyi lihapulliksi. Resepti on 6.1.2011 Helsingin Sanomien ruokaliitteestä.
300g perunoita
500g lampaan jauhelihaa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2rkl voita
40g pinajnsiemeniä
40g rusinoita
Keitä ja kuori perunat. Järjestys vapaavalintainen.
Hienonna perunat haarukalla soseeksi.
Sekoita perunasose, jauheliha, kananmuna ja mausteet.
Paahda pinjansiemenet voissa kevyen ruskeiksi.
Sekoita pinjansiemenet, voi ja rusinat lihapullataikinaan.
Vietimme viikonloppua mökillä rapujuhlien merkeissä. Ravut söimme lauantai-iltana, mutta lauantaina aamupäivällä vuorossa naisten osalta sienestystä ja omalta osaltani suo, tyhjä pakasterasia ja kumisaappaisiin pukeutunut nuorimies, kun suuntasin mökkijoen yläjuoksun pienelle nevalle karpalojahtiin. Noin tunnin tonkimisen jälkeen iso pakasterasia oli täynnä valtavan kokoisia, kypsiä marjoja.
Valtaosan pakastin heti kotiin palattuamme, mutta halusin myös valmistaa jotain heti nautittavaksi. Ja sopivasti mieleeni muistui isoäidin maistuvan helppo resepti.
Ravintolapäivä oli ja meni. Kiitokset vielä hyvästä Sydän & Veri -kollektiiville. Kruunuhakalaiselle sisäpihalle katetut pöydät toivat mieleen italialaista kylätunnelmaa ja kelitkin suosivat. Alkuruokana nauttimamme sipulikeitto ja kananmaksaterriini olivat oikein maukkaita. Pääruokana haukipullat eivät ihan yltäneet odotuksiin, olen tottunut siihen että ne paistetaan voissa valurautapannulla eikä uunissa. Vaimon tilaamat kurpitsaraviolit olivat taivaallisia. Kärsin siis hetken aikaa annoskateudesta. Jälkiruokana syömämme verigreippihyytelö oli paitsi teemallisesti nokkelaa, myös maistuvaa, raikasta ja loistava päätös aterialle.
Arjessa on kuitenkin syötävä kevyemmin ja yksinkertaisemmin.
Hummus
Viikon puujalkavitsi, perustuu tositapahtumiin:
Ravintolan ovella oli kyltti, jossa luki: "Tervetuloa nauttimaan juhlahumusta!" Illan loppua kohden pöydistä alkoi kuulua epämääräistä jupinaa: "Koska se hummus tarjoillaan?"
1 tlk (380 g) kikherneitä
1 rkltahinia eli seesaminsiementahnaa
n. 3 rkl vettä
1 rklsitruunanmehua
n. 1 rkl oliiviöljyä
