sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Juuri sopivasti ruisleipää

Ehkä aika perisuomalainen klisee, mutta tykkään tosi paljon ruisleivästä. Siinä kun on makua. Sain äidiltäni ennen joulua taikinajuurta ja ohjeet ruisleivälle. Viikonlopun aikana vaimo laati näiden avulla aivan älyttömän hyvät leivät.

Taikinajuuret kulkevat suvuissa ja ystävien välillä, joten kannattaa kysellä jos jostain saisi valmiin juuren. Muutoin sen voinee myös valmistaa itse, esimerkiksi tämän ohjeen avulla. Allaolevasta reseptistä saa kaksi leipää, tuolla taikinajuuren määrällä voi myös tehdä tuplasatsin.

Ruisleipä (2 kpl)

1. päivä

2,5 dl taikinajuurta
7,5 dl kylmää vettä
4 dl ruisjauhoja
1,5 dl pellavansiemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1,5 rkl suolaa
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset.

Anna nousta liinalla peitettynä huoneenlämmössä 12-24 tuntia

2. päivä

2,5 dl haaleaa vettä
8 dl ruisjauhoja

Sekoita taikinaan vesi ja jauhot.

Alusta / vaivaa taikina.

Asettele taikina kahteen leipävuokaan.

Muista ottaa talteen 2,5 dl taikinaa juureksi seuraavaan kertaan!

Anna nousta kostean liinan alla 2-6 tuntia.

Paista 175 asteessa 1 tunti 45 minuuttia.

Kumoa leivät vuoasta nurinpäin uuniritilälle ja paista vielä puoli tuntia.

Jäähdytä liinalla peitettynä.

torstai 20. joulukuuta 2012

Valkosipulisilakat ja lopunajan joulukalenteri

Kävin tänään työpaikan lähellä olevassa ostoskeskuksessa noutamassa silakat joulupöytää varten. Meno  ostoskeskuksessa oli yllättävän inhimillistä ja porukkaa väljälti. Taisivat jättää hankinnat viime tinkaan tai sitten pelaavat varman päälle ja katsovat ensin tuleeko maailmanloppu 21.12.
Innostuin silakkaostosten lisäksi poimimaan mukaani muutakin pientä, kuten muutaman jouluoluen. Tänä vuonna en valitettavasti saanut aikaiseksi jo kahtena vuonna toteutunutta olutjoulukalenteria joten nappasin varmuuden vuoksi mukaan viisi erilaista olutta muistutukseksi siitä että maailma ei lopu huomenna eikä joulunvietto jouluaattoon. Oluet löytyvät täältä.

Valkosipulisilakat

500g silakkafileitä
1 dl väkiviinaetikkaa (mm... väkiviina...)
2 tl suolaa
5 dl vettä
loraus öljyä

3 dl kermaviiliä
6 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tilliä

Poista silakkafileistä nahat.

Sekoita vesi, etikka, suola ja öljy. Lisää sekaan silakat.

Kypsytä jääkaapissa yön yli.

Kaada etikkaliemi pois ja valuta silakat.

Silppua valkosipuli ja tilli, sekoita kermaviilin ja mausteiden kanssa.

Lisää silakat.

Parhaimmillaan seuraavana päivänä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Hidas pastaruoka ja heittomerkki: Ankkaragù

Tiedän. Se ei ole heittomerkki. Se on l'accent grave eli vapaasti suomennettuna karski aksenttimerkki.

Toinen viskiblogi Eläväpullon kirjoittajista eli Ville oli saanut käsiinsä hirvenmaksaa ja kutsui minut patétalkoisiin. Maksan lisäksi tarvittiin ankanrasvaa, joten ensin sulateltiin ankankoivien nahasta rasvaa ja koivista laitettiin tulille ragù-kastike. Wikipedia tietää kertoa että ragùn juuret ovat ranskalaisessa ragoûtissa jonka Napoleonin joukot toivat mukanaan Pohjois-Italiaan. Mene ja tiedä.

Huhujen mukaan Tuoretorin nettikaupasta olisi saatavilla myös kotimaista ankkaa, mutta ainakaan kirjoitushetkellä sitä ei ollut valikoimassa. Sen sijaan pienen etsimisen jälkeen löytyi Varsinais-Suomesta Wanhantuvan ankkala, josta voi tilata ankkaa eri kokoisina paketteina. Koska varoitusaikaa oli tällä kertaa kohtuullisen vähän, etsin kohtuuhintaista pakasteankkaa löytyy aasialaisten ruokien liikkeistä, esim. Hämeentien Vii Voanissa oli tarjolla hyvinkin edullista hollantilaista ankkaa ainakin nahallisten rintafileiden (15 € / kg) ja koipien (6 € / kg) muodossa. 

Villen ankkaragù

6 ankan koipireittä
oliivioljyä
suolaa
mustapippuria

4 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 punasipuli
2 rkl valkoista balsamicoetikkaa

1 prk tomaattimurskaa
1 kasvisfondikuppi
6 salvianlehteä
1 chili

70g parmesaania
2 puskaa basilikaa

Poista koivista nahat, suikaloi ne ja laita paistinpannuun miedolle lämmölle. Kuumenna kunnes nahat ovat täysin rapeutuneet. Ota rasva talteen. Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa.

Mausta koivet öljyllä, suolalla ja pippurilla.

Ruskista koivet ja siirrä ne hetkeksi sivuun.

Kuullota valkosipuli sekä pieneksi kuutioitu sipuli ja porkkana.

Lisää muut ainekset.

Hauduta kannen alla vähintään 2 tuntia.

Nosta kypsät ankankoivet pois kastikkeesta ja riivi niistä liha haarukalla.

Sekoita hienoksi riivitty liha kastikkeeseen.

Lisää raastettu parmesaani ja hienonnettu basilika.

Nauti pastan ja punaviinin kera.

Vinkki: saman kastikkeen voi valmistaa mistä tahansa hauduttamista vaativasta lihasta (esim. naudan lapa).


maanantai 26. marraskuuta 2012

Terveisiä perusleiristä: Makaroonilaatikko


Monena maanantaina olen valmistautunut tulevaan viikkoon tekemällä ison vuoan lasagnea ja lupaan kertoa pikareseptini siihen lähiaikoina. Luin viikonloppuna Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan uusista seikkailuista kirjassa "Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike" ja kenties sen innoittamana teki mieli tällä viikolla ottaa reipas harppaus kohti kotoisia perusruokia. Päädyin klassiseen lihamakaroonilaatikkoon. Kielitoimiston suosituksen mukaan se on makaroni, mutta asetun tässä kohtaa poikkiteloin vaikken asiasta viitsi mieltäni pahoittaakaan.

Lihamakaroonilaatikko

1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 rkl voita

400g jauhelihaa

1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl aromisuolaa (käytin lomareissulta ostettua kroatialaista Vegetaa)
musta- ja valkopippuria

1 purkki tomaattipyrettä

6 dl täysjyvämakaroneja
2 l vettä
1 tl suolaa

6 dl maitoa (vähintään sinistä, mielellään punaista)
2 munaa
juustoraastetta

Kuullota hienonnettu valkosipuli ja sipuli.

Lisää sekaan jauheliha, ruskista ja mausta.

Sekoita jauhelihaan tomaattipyre.

Keitä ja valuta makaronit. Lisää sekaan nokare voita ja sekoita.

Voitele paksu vuoka voilla.

Kaada vuokaan makaronit ja liha-sipuliseos sekoita.

Sekoita munat ja maito, kaada vuokaan.

Ripottele päälle juustoraastetta.

Paista uunissa 175 asteessa alatasolla n. tunti.

Nauti ketsupin kera. Tai puolukkahillon, jos ketsupista pahoittaa mielensä.

Makaroonilaatikko on parhaimmillaan seuraavana päivänä kun se on saanut vetäytyä kunnolla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Keittiö on valmis, saa tulla pyyhkimään!

"Runo on valmis, saa tulla pyyhkimään."
- Juice Leskinen - 

Sunnuntaina remontin tilanne oli vähintäänkin jännittävä. Maanantaina luvattiin taas kaiken olevan valmista. Tai siis lieden, uunin ja tiskikoneen kytkentää vaille valmista. Tullessani kotiin töistä huomasin ilokseni että tilanne oli juurikin tämä. Pari vetolaatikkoa, lattialistaa ja kynnys odottivat vielä asennustaan koska niiden alle tuli sähkövetoja. Raiteet oli löydetty ja vaihdoin muutaman sanan timpurin kanssa. Hän lupasi sahata meille tason jämäpaloista pari leikkuulautaa kotonaan olevalla sirkkelillä. Nyt on sitten pähkinäpuiset leikkuulaudat.

Ei tässä kuitenkaan vielä ihan kaikki. Tiistaina klo. 13 sain puhelun suunnittelijalta. Sähkömies oli asennusten yhteydessä porannut reiän seinän sisällä kulkevaan kaasuputkeen. Työt oli keskeytettävä ja keskiviikkoaamuksi tilattiin kaasuasentaja korjaamaan putki. Sinänsä kyseessä oli hyvin inhimillinen virhe. Sähkömies oli porannut kiinnityksiä seinään, jossa oli aiemminkin kulkenut johtojen kotelointia. Tässä vaiheessa asiasta ei viitsinyt sen kummemmin suuttua koska meille ei koitunut episodista lisäkustannuksia. Onni oli muutenkin matkassa, koska korjaustyön tieltä täytyi irrottaa seinästä vain yksi kaappi. Olisi voinut olla pahemminkin. Olisivat voineet esimerkiksi porata vesiputkeen...
Ja keskiviikkona kyökki oli valmis. Tulin kotiin puoli viideltä ja löysin timpurin sutimasta pellavaöljypohjaista kyllästettä puutasoon ja viimeisiä silikonisaumauksia kaakelien reunoihin. Keittiössä oli kaikki paikoillaan kuten pitikin. Urakoitsija tuli kuittaamaan avainten palautuksen ja toi mukanaan pullon skumppaa uuden keittiön kunniaksi.






Aikataulu venyi kolme päivää (ei paha) ja budjetti ylittyi. Rahapuolen voi tosin laskea niin, että jos huomioidaan mahdollisuus kotitalousvähennykseen, budjetin ylitys on vain luokkaa 5%. Sinänsä (positiivinen) yllätys oli se, että urakoitsija käytti kotimaista työvoimaa ja kotimaisia aliurakoitsijoita eli tuli hyvä mieli siitä että olemme tukeneet kotimaista työllisyyttä. Nyt kehtaa hyvällä omallatunnolla hakea kotitalousvähennystä.

Viimeiseksi vielä sekalainen vinkkilista keittiöremonttia suunnitteleville.

Keittiöremppaajan muistilista
  • Teetä suunnittelu ammattilaisella. 
  • Maksa ammattimiehelle urakoitsijan paimentamisesta ja tilausten koordinoimisesta. Maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin mielenrauhan säilymisenä.
  • Mieti ja varaa sopiva väistötila keittiön tavaroille. 
  • Omaksu välimerellinen aikakäsitys. Mañana.
  • Muista hyväksyttää remonttisuunnitelma taloyhtiöllä.
  • Tee kirjallinen urakkasopimus urakoitsijan kanssa. Merkki molemminpuoleisesta luottamuksesta. Mahdollisista hyvityksistä ei kuitenkaan kannata myöhästymisten kohdalla haaveilla (lain mukaan 0,5% per täysi viivästysviikko).
  • Pyri tilaamaan materiaalit paikoista, joilla on tavaraa varastossa. Me olisimme varmasti joulunakin vailla keittiötä jos esim. taso olisi tilattu ulkomailta.
  • Tarkista, tarkista ja tarkista kaikki. Myös kaikki kirjallisesti sovittu.
  • Suojaa muu asunto hyvin. Remonttifirma ei sitä tee.
  • Pyydä valvontalausunto ulkopuoliselta taholta. Ei ole merkittävä lisäkustannus.
  • Tarkista vielä kerran kaikki mikä vähänkin epäilyttää. Jos saat vastaukset kaikkiin tyhmiinkiin kysymyksiin, voit olla melko luottavaisin mielin.
  • Pyri sopimaan kaikki asiat joko projektin koordinoijan tai urakoitsijan kanssa. Yksittäisen remontti-, putki- tai sähkömiehen kanssa ei kannata lähteä muuttamaan suunnitelmia tai sopimaan yksityiskohtia.
  • Varaudu viivästyksiin ja budjetin ylitykseen. Fiksu varautuu 10% ylitykseen, varman päälle laskeva 20% ylitykseen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Keittiöremontin vaiheita

Tässä kirjoituksessa esittelen keittiöremontin etenemistä vaihe vaiheelta. Mukaan mahtuu kattava skaala tunteita ja tapahtumia. Haluan näin aluksi muistuttaa lukijoita siitä, että kaikesta jännityksestä huolimatta lopputulos on erittäin hyvä ja olemme siihen täysin tyytyväisiä. Muutamia selkeitä ongelmia, väärinkäsityksiä ja vahinkoja tapahtui, mutta ne korjattiin vikkelästi ja kunnialla. Voimme siis hyvillä mielin suositella niin suunnittelijaa kuin käyttämäämme remonttifirmaa.

Keittiön suunnittelu alkoi toukokuussa mittojen ottamisella ja suunnittelutapaamisella. Meillä oli muutamia valmiiita ajatuksia: halusimme selkeyttä, säilytystilaa ja käytännöllisyyttä. Lisäksi olimme laittaneet tovelistalle massiivipuutason, induktio- ja kaasuliedet ja kalusteisiin sijoitettavan uunin. Suunnitelmaa hiottiin kesän yli ja piirrokset hyväksyttiin elokuussa.  Remontointi- / asennusurakoitsija valikoitui suunnittelijan suositusten perusteella. Remonttiin varattiin aikaa marraskuun alusta yksi viikko.

Remonttisuunnitelma tuli vielä hyväksyttää taloyhtiön hallituksella ja isännöitsijän suosituksesta palkkasimme valvovan rakennusmestarin tekemään loppulausunnon hyvän rakennustavan noudattamisesta. Lakien mukaan remontin teettävä osakas on vastuussa 10 vuoden ajan kaikista teettämistään tai tekemistään muutoksista, mutta esim. vakuutusyhtiötä varten valvontalausunto on tarpeellinen siinä vaiheessa jos jotain menee pieleen. Lausunnon hinta on hyvin, hyvin pieni osa koko remonttia enkä suosittele säästämään jättämällä se pois. Suunnitelmiin valvoja esitti vain yhden kommentin: allaskaappien alle piti rakentaa muovimatosta koko kaapiston mittainen allas, joka valuttaa mahdollisen putkivuodon vedet välittömästi näkyviin. Tästä sovittiin urakoitsijan kanssa.

Tarvikehankinnat kuulostivat maallikon korvaan moniulotteisilta (kaapit Ikeasta, kodinkoneet Boschilta, allas Stalalta, hana Orakselta, lattia ja kaakelit rautakaupasta ja taso puutavaraliikkeestä). Suunnittelija koordinoi kaikki hankinnat ja tilaukset tulivat paikalle ajallaan ja oikein. Paitsi yksi Ikean kaappi, jonka remonttimies kävi vaihtamassa.

Remontin eteneminen

Maanantaina keittiö oli purettu ja fresko tasoitettu piiloon.
Virheellisesti asennetun laminaatin alta paljastui sangen kiehtova alkuperäinen linoleumi. Leikilläni ajattelin jopa että tuon voisi jättää näkyviin. Olimme kuitenkin jo tilanneet uutta lattiamateriaalia, joten sen varassa mentiin.

Tiistaina seinään oli piikattu ura kaasuputken asentamista varten. Piikkauksesta syntyy tolkuton määrä hienojakoista pölyä, joka tunki joka puolelle. Kannattaa suojata vähintäänkin kaikki oviaukot muoviverholla. Emme itse aluksi suojanneet, mutta onneksi kolmen vuoden takaisesta pintaremontista oli jäänyt rulla suojamuovia, jota tästedes pingotimme asunnon muihin oviaukkoihin.

Keskiviikkona työ alkoi kuitenkin viivästyä. Syynä ilmeisesti se, että seinät vaativat hieman suunniteltua enemmän tasoittamista ja märän tasoitteen päälle ei voi tai ei ainakaan kannata maalata. Tästä pisteet remonttimiehille, ketkumpi firma olisi varmaankin sutinut maalit märkään tasoitteeseen.

Torstaina ikkunankarmit ja seinät oli suurelta osin maalattu ja osa kaapeista eli altaan puoleisen seinustan alakaapit asennettu. Vaimoa epäilytti ettei työ valmistu ajallaan. Sekä urakoitsija että suunnittelija vakuuttivat kuitenkin työn olevan valmis perjantaina.

Perjantaina asennettiin taso ja sain päivällä puhelun, jossa kerrottiin keittiön valmistuvan iltapäivään mennessä lukuunottamatta tiskikoneen, lieden ja uunin kytkentöjä. Tiskikoneen ongelmana oli edellisen asukkaan neronleimaus leikata liitäntäletku poikki ja hoitaa kytkentä teipillä. Ehdin jo perjantaina töistä lähtiessä hehkutella uutta keittiötä. Valmiin keittiön sijaan löysin kotoani iltapäivällä hyvin pettyneen ja väsyneen näköisen timpurin sekä kuvan mukaisen tilanteen.
Ei siis ollut ihan valmista. Kaiken kukkuraksi taso oli asennettu väärin eli molemmat liesitasot eivät  olleetkaan liesituulettimen alla, vaan niihin oli väliin jätetty noin kymmenen senttiä tasoa. Esteettisesti ihan toimiva ratkaisu, mutta käytännön ongelmaksi tässä muodostuu se, että vasemmalla olevalla induktiotasolla kiehuvista kattiloista nousisi höyryä matalammalla olevan kaapin alareunaan ja saumoihin jolloin lastulevy saattaa ryhtyä kupruilemaan. Sovimme urakoitsijan kanssa että työt jatkuvat viikonlopun yli ja taso vaihdetaan. Poistuimme takavasemmalle viikonlopuksi.
Lauantaina työt viestien mukaan etenivät, mutta sunnuntaiaamuna tuli viesti että timpuri on sairastunut. Sunnuntaiksi ei korvaavaa työvoimaa löytynyt koska oli isänpäivä. Tämä oli tavallaan onni onnettomuudessa, koska viikonlopun aikana ilmestynyt uusi taso osoittautui kapeammaksi ja ohuemmaksi kuin se, jonka olimme alun perin tilanneet. Ei kun uusi taso tilaukseen. Tämä saattaa kuulostaa hieman dramaattiselta, mutta ei kuulemieni tarinoiden mukaan ole ihan tavatonta. Työkaveri kertoi, että heille toimitettiin kolme kertaa kivitaso jossa oli joka kerralla naarmuja / kolhuja ennen kuin paikalle saatiin ehjä versio. Onneksi tilaamamme taso oli lähellä Helsinkiä toimivan puutavaraliikkeen normaalia hyllytavaraa.

Sunnuntai-iltana tunnelma oli kuitenkin hieman jännittynyt. Remonttimies oli jättänyt tavarat lauantain jäljiltä täysin levälleen, koska hän oli suunnitelut jatkavansa sunnuntaiaamuna töitä. Raivasimme työvälineet eteisestä keittiön puolelle, henkäisimme syvään ja varauduimme uuden remonttiviikon alkuun.

Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan miten kaikki kääntyy hyvin päin ja keittiön palaset loksahtavat paikoilleen.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Keittiön uusiminen

Muutimme nykyiseen asuntoomme kolme vuotta sitten. Taloyhtiössä oli juuri päättynyt putki- ja sähköremontti, joten kylpyhuone oli täysin uusittu. Pintaremontoimme vaimon kanssa olohuoneen, eteisen ja makuuhuoneen. Käytännössä siis maalasimme seinät ja asensimme itse nätin vaalean saarniparketin.

Asunnossa oli ilmoituksen mukaan "kauniisti remontoitu" keittiö.

Kaunis tarkoitti tässä yhteydessä persoonallista, eikä mitenkään hyvässä mielessä. 

Persoonallisuus ei rajoittunut kaappeihin, tasoihin ja tuohon mielenkiintoiseen seinäfreskoon. Laminaatti oli asennettu väärin ja se rakoili monesta paikasta. Se kun oli asennettu nätisti niin että kaikki laminaattilevyjen saumat asettuivat samalle viivalle.

Keittiössä oli muutamia hyvin mielenkiintoisia sähkövetoja, kuten suoraan työtasosta nouseva sähköjohdon pää, joka ei ylettänyt tason yläpuolella oleviin pistorasioihin. Mysteeriksi jäi, mihin sähköjohdon toinen pää oli vedetty.



Tiskikoneen liitännät olivat vähintäänkin riskialttiin näköiset: allaskaapissa oli metritolkulla letkua ja poistoletkun kytkentää remonttiin palkkaamamme putkimies kuvaili "teippiviritykseksi". Jälkikäteen mietittynä on hienoinen ihme että vesivahingoilta on vältytty.


Päätimme uusia keittiön tänä vuonna ja pitkän pohdinnan sekä luotettavan suosittelijan kautta päädyimme palkkaamaan erillisen asiantuntijan, joka paitsi suunnittelimyös projektipäälliköi keittiön uusimisen. Jännitystä matkan varrelta ei kuitenkaan puuttunut. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jossa käyn läpi remontin eri vaiheet ja listaan muutaman vinkin keittiöremonttia suunnitteleville.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mojittooks' tässä?

Kesäkelitä ovat pikkuhiljaa alkaneet taittua talvisemmaksi eli vesisade vaihtunee lähipäivinä räntään. Tänään pitäisi mennä peittelemään viljelysäkit talviunille ja samalla on hyvä tilaisuus muistella kesän satoa. Totesimme, että miellyttävintä kasvatettavaa olivat yrtit ja salaatit koska niistä sai kerätä satoa koko kesän ajan. Kasvatimme oreganoa, salviaa, basilikaa, timjamia ja minttua. Iso osa mintusta päätyi joko mausteeksi sitruunamehujuomaan tai mojitoihin.

Mojito

Lyhyt googlettelu kertoo mojiton olevan kuubalaista alkuperää ja Ernest Hemingwayn lempijuoma. Hyvää se on joka tapauksessa. Mojiton lisäksi suosittelen tutustumaan myös mint julepiin, joka on bourbonviskistä valmistettava hyvin samanhenkinen juoma. Julepin tarjoilutapa (metallisesta pikarista, joka huurtuu jäiden vaikutuksesta) tekee siitä erityisen hauskan juoman.

Mojito
10 mintunlehteä
1 lime
1 rkl ruokosokeria
4 cl rommia

jääpaloja
soodavettä

Lohko limetti 6-8 osaan.

Laita puolet lohkoista lasiin ja survo perusteelisesti.

Lisää ruokosokeri ja loput lohkot.

Survo uudelleen ja sekoita kunnes ruokosokeri on liuennut.

Lisää minttu ja puristele / survo lehtiä varovaisesti.

Lisää jäät ja rommi.

Täytä lasi soodavedellä.

Nauti.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Savupajatsobroileri

Yksi bloginkirjoittamiseen innottaneista ruokakulttuuriteoista oli Rokit Kokit -nettisarja. Ensimmäisessä jaksossa kokkikaksikon vieraana on Kotiteollisuus ja ruokalajien joukosta löytyy mm. savupajatsobroileri. Päätin kokeilla hieman muunneltuna kotikeittiöön sopivana versiona. Lihaksi valikoitui broilerin paistileike eli luuton koipireisi. Koipi on rintaleikettä epätasaisempaa ja rasvaisempaa, joten se sopii hyvin uunissa kypsennettäväksi.


marinadikastike
2 rkl öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl soijaa
1 hienonnettu chili
1 tl savusuolaa

broileri
6 broilerin paistileikettä (= luutonta koipireisipalaa)
savusulatejuustoa, mielellään pötkönä
2 pakettia pekonia

Sekoita kastikkeen ainekset.

Pyörittele paistileikkeet kastikkeesssa.

Tee paistileikkeistä rullia, joihin tulee täytteeksi kiekoiksi leikattua savujuustoa.

Kääri rullat runsaaseen pekoniin.

Paista uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia. Kun ulkoasu alkaa muistuttaa croissantia, on ruoka valmis.


Alkuperäinen resepti löytyy täältä, kohdasta 7:25:

lauantai 8. syyskuuta 2012

Pastaaks' mukaan Indiedays Inspirationiin

Loppukesästä tarjottiin mahdollisuutta liittyä mukaan muotiblogisivusto Indiedaysin uuteen blogiyhteisöön. Ajattelin että miksikäs ei. Alla virallinen tiedote.

Inspiration:
Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!
Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Lukijatutkimus:
Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Happamia: Pihlajanmarjahyytelö

Seuraavalle kahdelle viikonlopulle on luvassa mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Aion suunnata ensimmäistä kertaa elämässäni lintujahtiin. Kunnon optimistina päätin valmistaa lisukkeet hyvissä ajoin valmiiksi.

Kotitalomme lähistöllä kasvaa kymmeniä pihlajapuita ja mielestäni olisi sääli jättää niiden koko sato lintujen talviruokintaan. Liharuoille ja erityisesti riistalle sopii erinomaisesti lisukkeeksi pihlajanmarjahyytelö. Yritin myös tehdä pihlajanmakuisia marmeladimakeisia, mutta se ei ns. mennyt niinkuin Strömsössä. Palaan asiaan reseptin kanssa kun saan sen toimimaan. Ja kun kerran suuntasin marjaämpärin kanssa liikenteeseen, päätin samalla kerätä myös hieman marja-aroniaa. Noin yleisemmin vinkkejä pääkaupunkiseudun marja-apajille kannattaa etsiä Satokartta -palvelusta.

Pihlajanmarjahyytelö

mehu

2 osaa pihlajanmarjoja
1 osa vettä

Huuhtele ja puhdista marjat.

Keitä marjoja ja vettä n. 15 minuuttia.

Valuta harsokankaan läpi puolen tunnin ajan. Älä sekoita tai muutenkaan koske marjoihin valutuksen aikana.

hyytelö

1 osa pihlajanmarjamehua
1 osa hyytelösokeria

Sekoita mehu ja sokeri.

Kiehauta ja keitä pari minuuttia.

Kuori vaahto.

Kaada puhtaaseen kuumennettuun hillopurkkiin ja sulje kansi.

Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Punajuuri ja vuohenjuusto ne risottoon sopii

Sadonkorjuukausi on hyvässä vauhdissa ja kaupunkiviljelmältä on nyt kerätty talteen kruunutillit, pinaatti ja punajuuret. Yrttivalikoima voi edelleen paksusta ja tarjoaa jatkuvaa maustamismahdollisuutta. Toinen sato salaattiakin alkaa olla keruukunnossa. Satokausi on valitettavasti houkutellut viljelmän kimppuun myös kutsumattomia vieraita ja pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut erityisesti kesäkurpitsoihin kohdistuneet varkaudet. Materiaalinen tappio on pientä, mutta kiukku kohtuullisen suurta. No, kai se kuuluu pelin henkeen kun ns. julkisella paikalla koittaa jotain kasvattaa.

Vaimo kokkasi punajuurista risottoa.

Punajuuri-vuohenjuustorisotto

3 pientä punajuurta

2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
1 pieni sipuli

2 dl kuivaa omenasiideriä

9 dl lihalientä

25g parmesaania
100g vuohenjuustoa

Keitä punajuuria kuorineen pelkässä vedessä (ei suolaa) n. 20 minuuttia.


Kuullota ensin riisiä voissa ja lisää hetken kuluttua sipuli.

Lisää siideri ja anna sen imeytyä riisiin. 

Lisää pieneksi kuutioidut kuoritut punajuuret.

Lisää 2 dl kuumaa lientä.

Anna risoton kiehua kasaan miedolla lämmöllä n. 30 min aina välillä lientä lisäten. Riisinjyviin pitäisi jäädä pureskellessa hieman vastusta.

Leikkaa vuohenjuustosta pois päällikuori. Pilko kuutioiksi.

Lisää lopuksi sekaan vuohenjuusto ja raastettu parmesaani. Sekoita kunnes ne ovat sulanut risottoon.

Lisukkeeksi rucolaa, sekin omasta viljelyssäkistä.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Puhdasta fiilistelyä

Elokuuhun mahtuu yllättävän paljon kaikenlaista mukavaa. On kerätty pakastin täyteen mustikoita ja siinä samassa kanttarelleja ainakin muutaman risoton verran. On juhlittu etiopialais-suomalaisia häitä ja tänään oli tietysti Ravintolapäivä, jota vietimme lähipuiston laidalla vietnamilaista katuruokaa maistellen.

Häissä oli tarjolla tolkuttoman hyvää lammaspataa (yebeg key wet?) ja menin heti uhoamaan että tätä pitää kokeilla myös kotona. Vietnamilainen ruoka taasen koostui kesän ehdottomasti parhaasta grillipossusta ja kevätrullista, joiden lisukkeena oli kalakastiketta ja siinä marinoituja kyssäkaalinpaloja. Sekä etiopialainen että vietnamilainen keittiö ovat minulle uusia tuttavuuksia mutta aion ehdottomasti ryhtyä tutustumaan niiden saloihin. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä resepteistä, nettisivuista ja ruokalajeista.

P.S. Elokuun fiilisteltäviin kuuluu myös ehdottomasti Eläväpullo -blogittajien kanssa vietetyt viskinmaistelut yksi ja kaksi.

maanantai 13. elokuuta 2012

Välimeren tuulia: Salviapastaa ja paahdettua kesäkurpitsaa

Heinä- ja elokuu on tarjonnut mielestäni yllättävän hyvän sadon "ryytimaallamme". Erityisen hyvin ovat menestyneet kesäkurpitsat ja yrtit, joten tuntui luontevalta yhdistellä niistä nopea ja maukas arkiruoka.

Kesäkurpitsalle suosittelen myös lämpimästi Chez Jasun kesäkurpitsa-minttu-fetasalaattia, jota kokeilimme viime viikolla.

Salviapasta ja paahdettu kesäkurpitsa

spaghetti burro e salvia

3 annosta spagettia
75g voita
nyrkillinen tuoreita salvian lehtiä

suolaa
mustapippuria

parmesaania

Keitä ja valuta spagetti.

Lisää voi ja silputtu salvia.

Sekoittele kunnes voi on sulanut.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile parmesaanin kanssa.


paahdettu kesäkurpitsa

1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä

sormisuolaa
mustapippuria

balsamicoa

Viipaloi kesäkurpitsa pituussunnassa n. puolen sentin viipaleiksi.

Voitele viipaleet kevyesti molemmin puolin oliiviöljyllä.

Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria.

Paahda 250 asteessa 10 minuuttia.

Ripottele paahdettujen viipaleiden päälle balsamicoa. Balsamiviinietikka käy myös, muttei ole yhtä hyvää.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Lihalientä, lipstikkaa, ribsejä ja lisukkeita

Loppukesä ja sadonkorjuukausi alkaa olla käsillä ja niinpä on tullut aika raivata pakastimeen tilaa. Yksi raivauksen kohteeksi päätynyt pussi sisälsi hirven kylkiluita. Päätin keittää kattilallisen lientä ja pakastaa sen vähemmän tilaa vieviin ja nätisti pinottaviin pakasterasioihin.

Liemen mausteeksi käytin pienen nipullisen lipstikkaa eli liperiä. En oikein tiedä miten tämä mainio lihamauste (tai huhujen mukaan jopa lihaliemen korvike) ei ole aiemmin päätynyt meillä ruokaan mutta olen aivan varma että sille löytyy jatkossa käyttöä. Pakastin erikseen sekä silputtuja lehtiä maustesiroitteeksi että pilkottuja varsia pataruokia varten.

Liemi siis menee pakkaseen myöhempää käyttöä varten, mutta mukavana lisänä liemeen keitetyt kylkiluut kannattaa hyödyntää grilliruokana.

Ribsit itämaisella vivahteella
BBQ-kastike

1 valkosipulnkynsi
pieni pala inkivääriä
3 rkl öljyä
1 chili
2 tl kurkumaa

kuulllota öljyssä

1 prk tomaattipyrettä
2 rkl soijaa
2 rkl hunajaa
1 rkl omena- tai riisiviinietikkaa
2 dl kolajuomaa
2 tl paahdettua seesamiöljyä

Keitä kasaan miedolla lämmöllä n. 20 min.

Valuta keitetyt kylkiluut kuivaksi.

Voitele kylkiluut perusteellisesti kastikkeella.

Grillaa pinnalta rapeiksi tai paahda uunissa leivinpaperin päällä grillivastuksella 225 asteessa 15 minuuttia.


Eikä tässä vielä kaikki! Vaimo valmisti ribsien kylkeen maukkaat lisukkeet.

Tzatziki

500 g turkkilaista jugurttia
6 avomaankurkkua tai 2 tavallista kurkkua
5 valkosipulinkynttä
1 tl riisiviinietikkaa

suolaa
mustapippuria

Raasta kurkut lävikköön valumaan. Avomaankurkut voi halutessaan kuoria.

Hienonna valkosipuli veitsellä pieneksi. ÄLÄ käytä valkospulinpuserrinta. Tulee katkera maku.

Sekoita jugurtti, kurkut, valkosipuli ja mausteet.

Anna seistä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Couscous-feta salaatti

4 annosta valmista couscousta
200g fetaa
2 avomaankurkkua tai 1 tavallinen kurkku
1 nippu rucolaa

tuoretta minttua
mustapippuria

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ahventa ja salviaa

Päätin kesälomallani ottaa etäisyyttä töiden lisäksi myös sosiaaliseen mediaan. Hyvänä puolena tässä oli mm. se, että sain kerättyä varastoon muutamia teksti-ideoita.

Tukkutorin viljelyssäkkimme ovat tuottaneet mukavasti satoa ja erityisen tyytyväinen olen yrttilohkomme tuotoksista. Basilikaa, timjamia, oreganoa ja salviaa on nyt helposti ja nopeasti käden ulottuvilla. Salvia ja voi ovat erityisen paljon toisistaan tykkäävä yhdistelmä, joten päätin rohkeasti improvisoida niiden avulla pienen kalaherkun.

Salvia-ahvenkääryleet

6 ahvenfilettä
4 rkl voita
2 rkl hienonnettua tuoretta salviaa

savusuolaa
suolaa
mustapippuria

hapankorppuja

Pehmitä voi huoneenlämmössä ja sekoita siihen hienonnettu salvia.

Mausta ahvenfileet kevyesti suolalla, savusuolalla ja mustapippurilla.

Voitele fileen toinen puoli salviavoilla.

Kääri rulllalle. Kannattaa seivästää rulla hammas- tai koktailtikulla valmistuksen ajaksi.

Leivitä rullat kevyesti murskatuissa hapankorpuissa.

Paista uunissa 10 min 225 asteessa.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Provianttia: Venepaisti

Vaikka kesähelteet antavat vielä hetken aikaa odottaa, avasimme purjehduskauden jo muutaama viikko takaperin perinteisellä (kolmas kerta = perinteeksi muodostunut) helatorstaipurjehduksella Turun saaristossa. Kelit olivat viileydestään huolimatta hyvä ja väylät erittäin rauhallisia.

Kokopäiväisestä ulkoiöusta tulee luonnollisesti aika kova nälkä, joten provianttien pitää olla kohdillaan. Onneksi Stockan kanta-asiakaslehdestä löytyi mainio idea veneruokailuun

Venepaisti

Säilytysliemi

6 dl vettä

2 lihaliemikuutiota
2 dl valkoviiniä
1 pieni viipaloitu sipuli

2 viipaloitua valkosipulinkynttä

1 laakerinlehti


Keitä ja jäähdytä liemiainekset.


1,3kg paahtopaistia

2 rkl rouhittua merisuolaa

1 tl fariinisokeria
1 tl mustapippuria
1 tl valkopippuria
1 rkl silputtua tuoretta rosmariinia

voita ruskistamiseen


Ruskista paisti kevyesti voissa.

Hienonna mausteet morttelissa ja hiero ne paistin pintaan.

Kypsennä 110 asteessa kunnes paistomittari näyttää 63 astetta.

Laita kuuma paisti kylmään liemeen. Varaa säilytykseen mahdollisimman ahdas, tiivillä kannella varustettu jääkaapirasia. Liemen tulee peittää paisti.

Nosta jääkaappiin ja säilytä kylmässä.

Tarjoillessa viipaloi filee niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt.

Säilyy 2-3 päivää kylmässä.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Lähiseudulla tapahtuu - Helsingin Tukkutorin uusia tuulia

Parin korttelin päässä asuvat ystävät houkuttelivat mukaan tulevan kesän kuumimpaan trendiin eli kaupunkiviljelyyn. Arpaonni suosi niin minua kuin ystäviäni ja saimme viljelyssäkit Helsingin Tukkutorin Teurastamon pihalta. Viljelysuunnitelmista löytyy tietoa mm. Dodon sivuilta. Nyt pitäisi vielä laittaa kesäkurpitsat itämään ja muutoinkin päättää mitä sinne säkkiin voisi laittaa kasvamaan. Ideat ja ehdotukset erilaisista ruokakasveista ovat tervetulleita kommenttikenttään.

Teurastamolle suunnitellaan syksyksi niin ravintola- kuin ruokakauppatoimintaa. Olen erittäin innoissani siitä, että ruoka ja ruoantuotanto tuodaan osaksi naapuruston kulttuuria. Mielestäni hyvästä ruoasta pitää päästä nauttimaan matalalla kynnyksellä.

Lisää tietoa Teurastamon tulevaisuudensuunnitelmista löytyy Helsingin Kaupungin sivuilta. Ja huomasin myös, että jo vuonna 2007 Tukkutorille on povailtu ravintolatoimintaa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Viikonloppu Vilnassa, sis. Beef Stroganoff

Vietin vappua edeltäneen viikonlopun pitkänä versiona Vilnassa. Matkaseurana oli tuttu veljeskaksikko ja jo reissua suunniteltaessa meillä oli hyvä yhteinen näkemys siitä, että syömme hyvin ja nautimme laadukkaita baltialaisia oluita.

Asuin Vilnassa syksyn 2004 vaihto-opiskelijana ja ravintolakulttuuri oli silloin jotakuinkin vielä nupullaan. Ruoka saattoi hyvinkin olla maukasta, mutta tarjoilu oli hyvin neuvostoliittolaista. Lause "We don't have" tuli hyvin tutuksi ja tarjoilijat vaikuttivat usein varsin tyrmistyneiltä kun heiltä yritti saada palvelua. Kahdeksassa vuodessa palvelu on selkeästi kehittynyt ja paljon mielenkiintoisia ravintoloita on ilmestynyt katukuvaan.

Erityisen vaikutuksen meihin teki pieni olutkellari Bambalyne, joka tarjosi kattavan valikoiman liettualaisia pienpanimo-oluita. Vaihto-opiskeluaikana olin tottunut siihen, että nuivimmassakin räkälässä on pöytiintarjoilu, jotenBambalynen itsepalvelukonsepti: "Hae olut jääkapista, nappaa hyllystä mieleisesi tuoppi ja maksa kassalle" yllätti positiivisesti vaivattomuudellaan ja nopeudellaan. Liettualainen olut on ylipäänsä maukasta (esim. onomatopoeettisen enteellisesti nimetty Švyturys, lausutaan shvituris) ja pienpanimoiden pastoroimattomat tuotoksest (gyvas alus - elävä olut) olivat herkullisia. Suosittelen.

Oluen kylkiäisenä baareissa on tapana tarjoullaerilaisia pieniä naposteltavia. Vakiovalikoimaan kuuluu juustoja, rapeaksi paistettua ruisleipää ja savustettuja siankorvia. Lisäksi Liettuassa on erittäin elinvoimainen makkara- ja kuivalihakulttuuri. Erityisesti olen ihastunut basturmaan, eli voimakkaasti pippuroituun kuivattuun lihaan. Kotiin tuomisiksi laukkuun sujahti lähes kilon verran erilaisia kuivalihoja ja makkaroita, hinta yhteensä 13 €. Liettualaisen lihanjalostuksen tuotteisiin voi tutustua myös Helsingin Hakaniemessä, jossa kauppahallin viereen on avattu liettualainen makkarakauppa.

Yhtenä iltana piti tietysti tehdä itse ruokaa ja turvauduimme klassikkoon.

Beef Stroganoff


Alkuperäisessä reseptissä 1861 on kuutioitua ja kevyesti jauhossa pyöriteltyä lihaa, lihalientä, sinappia ja hapankermaa. Oikeaoppisena lisukkeena tulisi tarjoilla olkiperunoita. Gastronomiaraamattu Larousse Gastronomique ohjeistaa suikaloimaan lihan, ja lisäämään mukaan sipulia, shalotteja sekä joko sinappia tai tomaattipyrettä ja brandyä.

Modernimmissa versiossa (1950-luvulta lähtien) sekä sipuli että sienet astuivat mukaan kuvioon ja sinappi väistyi. Lisukkeena voi olla perunaa tai riisiä.

(lähteet: Wikipedia, The Concise Larousse Gastronomique)

1kg paistia
500g herkkusieniä
7dl smetanaa
suolaa
valko- ja mustapippuria
punaviiniä

Leikkaa liha ohuiksi lastuiksi.

Suolaa liha kevyesti ja ruskista.

Ruskista sienet.

Huuhdo pannu punaviinillä.

Lisää smetana ja hauduta n. puoli tuntia.

Mausta musta- ja valkopippurilla.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Hirvipurilainen

Hampurilainen on erittäin moniulotteinen ruoka. Kiireessä maistuu toisinaan pikaruokalan muodottomaksi lytätty tuotos, ravintolassa tulee toisinaan tilattua hienompi haarukalla ja veitsellä syötävä versio ja Turussa vieraillessa viikonloppuaamun kruunaa ilman muuta Ravintola Kertun hampurilaisbuffetti. Parasta on kuitenkin grillin äärellä loihdittu omatekoinen purilainen. Laadukkaista aineista kasattu tasapainonen burgeri sopii vaativampaankin makuun. Viime viikonloppuna uhoilin jo grillikauden avaamista mökillä, mutta laiskuuttani en jaksanut kaivaa kaasugrilliä autotallista ja päädyin valmistamaan hampurilaispihvit muurinpohjapannussa kaasuliekillä. Kesäksi pitää tehdä pakastimeen tilaa, joten kaivoin pari pakettia jauhettua hirveä mukaan.

Pari pointteria hyvästä hampurilaispihvistä:

1. Kannattaa käyttää kohtuullisen rasvaista lihaa, jotta pihveistä tulee mehukkaita. Ei siis esim. naudan paistijauhelihaa, vaan naudan jauhelihaa. Hirven jauheliha vaatii seurakseen jotain rasvaista, esim. porsaan jauhelhaa, silavaa tai pieneksi hienonnettua porsaan kylkeä . 
2. Pihveihin ei laiteta muuta kuin lihaa ja mausteita (musta- ja valkopippuri, suola). Ei korppujauhoa, sipulia, eineskeittopusseja, kermaviiliä jne.
3. Anthony Bourdainin kokkiohjelmasta poimittu paistamisvinkki: Jauhelihapihvin paistopuoli voidellaan voisulalla ennen pannulle laittamista. Näin voi ei käryä pannulla, vaan imeytyy pihviin paistettaessa.

Hirvipurilainen



2 osaa hirven jauhelihaa
1 osa porsaan jauhelihaa
suolaa
musta- ja valkopippuria

Sekoita eri lihalaadut huolellisesti ja mausta. Tämä kannattaa tehdä n. tunti ennen paistamista.

Muotoile pihveiksi ja paista kauniin ruskeaksi molemmilta puolilta.

muut tilpehöörit
sämpylöitä
maustekurkkua
hampurilaismajoneesia
suolaa
pippuria
punasipulia (paistetaan pihvien jälkeen pannulla)
juustoa
rucolaa
tomaattia

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Lampaanlapaa hitaasti ja hartaasti


Pääsiäinen tarjoaa keskelle kevätkiireitä pienen rauhoittumisen hetken ja oivan tilaisuuden hitaalle ruoanlaitoille. Perinteisintä pääsiäisruokaa lienee lampaanpaisti tai -viulu, mutta tänä vuonna teki mieli valmistaa hieman pidempää työstämistä vaativia palasia. Seuraava resepti on mukaelma Helsingin Sanomissa 1.3.2012 julkaistusta  karitsanpotkan valmistusohjeesta. Olin ajatellut valmistaa potkaa, mutta kotimaista ei ollut saatavilla. Nopeana taktisena ratkaisuna päädyin karitsanlapaan, jossa on suunnilleen samassa suhteessa luuta, lihaa, rasvaa ja jänteitä kuin potkassa.

Olin ajatellut valmistaa kahden hengen annoksen, mutta homma karkasi hieman lapasesta. Onneksi sain kutsuttua siskoni avuksi. Muuten olisimme syöneet tätä koko seuraavan viikon.

HItaasti ja hartaasti haudutettua karitsanlapaa (ohje n. 1,5 kg:lle lapaa)


Marinadi

2 rkl tuoretta timjamia
2 rkl tuoretta rosmariinia
2 rkl tuoretta minttua
2 limettiä
6 valkosipulinkynttä
1 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa kahvia
4 rkl fariinisokeria
2 rkl sormisuolaa

Sulata / ota lihat hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen marinoimista.

Silppua yrtit, raasta limetinkuoret ja purista niistä mehu marinoimisastiaan.

Lisää pilkottu valkosipuli, viini, kahvi ja sokeri.

Hiero suola lihapaloihin ja lisää ne marinadiin.

Marinoi yön yli jääkaapissa.


Hauduttaminen ja uunijuurekset

3 porkkanaa
3 pientä palsternakkaa
3 pietä sipulia
iso pala juuriselleriä
iso pala lanttua
3 tomaattia
1 l kuivaa omenasiideriä (voisi olla myös tummaa olutta, esim. porteria)
50g voita
öljyä

Ruskista lihapalat kevyesti öljyssä.

Pilko juurekset ja tomaatit parin sentin kuutioiksi.

Lado vuokaan juurekset ja tomaatit, kuutoiksi leikattu voi ja lihapalat.

Kaada sekaan marinadi ja siideri.

Hauduta uunissa kannellisessa vuoassa 4-5 tuntia 120 asteessa.

Kannattaa sekoitella pari kertaa paistamisen aikana ja varmistaa, että lihapalat ovat mahdollisimman hyvin liemen peittämiä.


Gremolata

1 iso ruukku persiljaa
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä

Silppua persilja, raasta sitruunankuori ja pilko valkosipuli.

Sekoita sitruunamehun kanssa.

Lisää tarjoiluvaiheessa lampaan päälle.




sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Hirvenpihvijekku

Viime päivityksestä on kulunut jo viikkoja. Olemme kotona syöneet erittäin hyvin tässä välissäkin, mutta jotenkin kirjoittamisen arvoisia juttuja ei ole löytynyt. Tai en ole oikein innostunut kirjoittamaan tietystä aiheesta. Mutta onneksi löytyy myös vanhaa materiaalia, joka piti vain kirjoittaa julkaisukuntoon.

Joulukuussa olimme ystäväpariskunnan luona syömässä. Reunaehdoiksi sovittiin että me tarjoamme pääruoan viineineen ja he puolestaan alku- ja jälkiruoat.

Olutmarinoidut hirven ulkofilepihvit 
juomasuositus: Guigal Côtes du Rhône

Olin saanut käsiini reippaan palan hirven ulkofilettä ja päätin tehdä siitä pihvit. Hirvenliha kannattaa ainakin paistimuodossa marinoida ja päädyin siihen myös nyt. Lisukkeena sieniohratto suppilovahveroista.

Marinadi

0,5 dl öljyä
1 sipuli
1 tl katajanmarjoja
1 tl mustapippuria
5 dl väkevää porter-olutta


Leikkaa liha peukalonpaksuisiksi pihveiksi.

Lohko sipulit.

Hienonna katajanmarjat ja pippuri huhmareessa.

Sekoita sipuli, mausteet, olut ja öljy.

Laita liha ja marinadi yön yli jääkaappiin muovipussissa tai kannellisessa kulhossa.

Suklaa-Jaegermeisterkastike

Minulla on tapana käyttää chili con carnessa mausteena kaakaojauhetta. Kerran menin erehdyksissäni kaatamaan chilin sekaan jääkaapissa nököttäneen ruokakerman. Lopputuloksena oli jauhelihaa ja papuja suklaakastikkeessa. Karmeaa.

Kun kuulin kälyltäni hänen kummitätinsä kastikereseptistä riistalihalle, suhtauduin siihen epäluuloisesti. Mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Toimii oikein hyvin.

2 kastikepohjaa
2 rkl riista- / häränlihafondia
1 dl Jägermeister (kastikkeeseen)
2 x 4cl Jägermeister (kokille)
2 rkl hunajaa

0,5 dl tummaa suklaata
1 rkl voita

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi ja suklaa kattilassa.

Keittele kokoon n. 30min.

Nosta pois levyltä.

Lisää huoneenlämpöinen suklaaraaste ja voi.

Sekoita voimakkaasti kunnes suklaa on sulanut.

--


Alkuruoaksi saimme valkosipulilla ja gorgonzolalla maustettuja etanoita.

Jälkiruokana oli marenkikakkua sabayon -kastikkeella.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Mafiaruokaa: Lihapullat, tomaattikastike ja spagetti

Yksi pitkäaikaisia lempielokuviani on nuoren gangsteri Henry Hillin (Ray Liotta) noususta, uhosta ja tuhosta kertova Mafiavelljet (Goodfellas). Hieno tarina, mutta vielä hienommaksi sen tekee hyvän ruoan läsnäolo oleellisena tarinaa kuljettavana elementtinä, kuten allalolevassa kohtauksessa jossa nuori herra Hill on joutunut ensimmäistä kertaa vankilaan.


19.1.2012 Helsingin Sanomissa löytyi resepti lihapullille ja tomaattikastikkeelle, joka on selvästi saanut inspiraationsa jos ei tästä elokuvasta niin jostain hyvin läheltä. Huomionarvoista on, että reseptissä lihapullia ei paisteta, vaan ne kypsytetään kastikkeessa keittämällä. Vaimo eli Vieraskauha kokkasi rakkaudella ja antaumuksella tällaisen pasta-aterian.

Lihapullat, tomaattikastike ja spagetti - Forget about it!


Kastike:

3 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 tlk kuorittuja tomaatteja
1/2 ruukku basilikaa
2 laakerinlehteä
2 tl sokeria
loraus punaviiniä
1 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä


Lihapullat:

400 g sika-nautajauhelihaa
1 muna
1/2 ruukku persiljaa
3 valkosipulinkynttä
kourallinen raastettua parmesaania
1 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä


Lisäksi:

spagettia


Kuumenna oliiviöljy kattilassa.

Kuullota öljyssä silputtu sipuli sekä ohuiksi viipaleiksi leikattu valkosipuli.

Lisää loput kastikkeen aineet, kiehauta ja anna porista matalalla lämmöllä kannen alla noin tunti.

--

Sekoita keskenään jauheliha, muna, silputtu persilja ja valkosipuli, parmesaani, suola ja pippuri.

Muotoile taikinasta pullia ja laita pullat tomaattikastikkeen joukkoon.

Kiehauta ja anna kastikkeen porista hiljalleen vielä puolesta tunnista tuntiin, kunnes lihapullat ovat sisältä kypsiä.

Keitä spagetti, kokoa annos ja tarjoile heti.

Vinkki: Spagetin keitinvettä kannattaa kauhoa muutama lusikallinen kastikkeen sekaan spagetinkeiton loppuvaiheessa. Veteen liuennut tärkkelys suurustaa ja tasoittaa mukavasti tomaattikastikkeen.





torstai 19. tammikuuta 2012

Munattomia blinejä

Blinit ovat venäläisiä räiskäleitä. Itänaapurissa ne ymmärtääkseni useimmiten ovat ohuita lättyjä, joita syödään erilaisten täytteiden kanssa. Wikipedia tarjoaa kivan pikku trivian siitä, että aikanaan blinit on omistettu uhrauksena slaavien auringonjumala Jarilolle. Mene ja tiedä.

Seurueeseen kuului yksi muna-allergikko, joten blinitaikinasta piti improvisoida munaton resepti. Mielestäni se toimi  aivan mainiosti ja blineihin tuli mukava kuohkea rakenne sekä rapea pinta.

Munattomat blinit

Resepti on mukaelma Savon Sanomien sivuilta löydetystä reseptistä.


1 dl olutta
2 dl kermaa
25 g hiivaa

3 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja

Sekoita hiiva haaleaan nesteeseen ja lisää loput aineet. Perunajauho korvaa tässä reseptissä kananmunan ja antaa ryhtiä taikinalle.

Älä huolestu, vaikka taikina on tässä vaiheessa enemmän leipä- kuin lettutaikinan henkistä.

Anna taikinan hapantua 5-6 tuntia huoneenlämmössä.


Tässä välissä voit kirkastaa voin. Kirkastettu voi kestää paremmin kuumuutta kuin suoraan paketista otettu. Eikä käryä paistaessa. Sain tosin silti palohälyttimen soimaan blininpaiston aikana.

Taikinan paistamiseen tarvitset n. 200g voita.

Sulata voi kattilassa.

Keitä miedolla lämöllä n. 10min ja kuori kaikki pintaan nouseva valkoinen hera pois.

Dekantoi kirkas keltainen voisula.


Ennen paistamista: 
3 dl maitoa
1,5 tl suolaa
0,5 dl voisulaa

Lisää kiehuva maito, suola ja voisula.

Anna taikinan seistä n. 10 min ennen paistamista.

Paista blinit hyvällä lämmöllä voissa, välillä kääntäen niin pinta rapeutuu. Ehdottomasti valurautaisella pannulla. Tarkoitukseen sopii niin blinipannu, kuin monipaikkainen lettupannu. Jälkimmäisen etuna on se, että voit paistaa koko seurueelle kerralla omat blinit.

Tarjoile smetanan, mädin ja punasipulin kanssa. Lisukkeiksi sopivat myös sienisalaatta tai suolakurkut, hunaja ja smetana.

Muista snapsi! Blinit ovat raskasta ja rasvaista ruokaa, joten ne vaativat kyytipojaksi hieman liuotinta.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mallasviskivierailu

Nyt onkin sitten takana ensimmäinen virallinn blogiverailu. Kohteena oli Eläväpullon viskitasting ja teemana Islayn saaren viskit, joista neljä oli saman tislaamon erityyppisiä tuotteita. Mukava ilta alkoi miellyttävällä pekoni-herkkusienipastalla ja viskejä maisteltiin rauhalliseen tahtiin pieniä siivuja kerrallaan. En kopioi tähän arvostelu ja mietteitä viskeistä, käykää lukemassa alkuperäistekstit vierailublogista.