sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Savulohi- ja tainnutuspastaa

On päässyt hurahtamaan kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä, joten esittelen hyvitykseksi kaksi ruokaa. Molemmat ovat tuhteja ja kermaisia ruokia, jotka sopivat erinomaisesti kireiden talvipakkasten keskellä nautittaviksi. Näitä ruokia ei kannata edes alkaa analysoimaan ravintosisällön kautta, siitä tulee vain paha mieli. Ennemmin kannattaa muistaa kokkilegenda Paul Bocusen nimiin laitettu sitaatti: "Olen kokki, en lääkäri". En väitä, etteikö ruoka voisi olla sekä herkullista että terveellistä, mutta tällä kertaa painotus on vahvasti herkullisen puolella.

Savulohipasta

Ensimmäisenä savulohipasta, jota minun oli tarkoitus tehdä jo viime kirjoitusta varten. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut sivuraiteille kalatiskillä.


2 valkosipulinkynttä
2 pientä punasipulia
rypsiöljyä
1 tl kurkumaa

1/2 sitruunan mehu

150g creme fraiche
2dl ruokakermaa

300g savulohta

suolaa
mustapippuria
seesamiöljyä

tilliä

Lisää kurkumajauhe ja öljy pannulle, kuumenna.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Lisää sitruunamehu ja anna hautua hetken aikaa.

Lisää kerma ja creme fraiche, anna kiehua miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia.

Lisää pilkottu savulohi. Mausta suolalla, pippurilla ja seesamiöljyllä.

Lisää hienonnettu tilli juuri ennen tarjoilua.



Pasta Carbonara - Miilunpolttajan pasta


Normaalisti pyrin käyttämään täysjyväpastaa ruoanlaitossa. Osittain siksi, että se on mukamas terveellisempää ja osittain siksi että pidän sen mausta. Tämän ruoan kohdalla täysjyvä tuntuu kuitenkin tekopyhältä, sillä ainoat ravintosuositusten mukaiset ainesosat ovat mausteena käytettävät oliiviöljy ja persilja. Pieni varoituksen sana: älä suunnittele tekeväsi mitään n. 2-3 tuntiin ruokailun jälkeen. Carbonara sopiikin täydellisesti talviseen perjantai-iltaan, kun on aika vaihtaa ajatukset kokonaan vapaalle rankan työviikon jälkeen.


juomasuositus: tymäkkä punaviini


200g pekonia
3 keltuaista
150g parmesaania
2dl kermaa

muskottipähkinää
oliiviöljyä
persiljaa

Paista pekoni pannussa rapeaksi.

Sekoita kulhossa kerma, raastettu parmesaani ja keltuaiset. Mausta muskottipähkinällä.

Keitä pasta, valuta ja lisää tilkaa oliiviöljyä.

Kaada pekoni rasvoineen sekä kerma-juusto-munaseos kuuman pastan sekaan ja sekoita kunnes kastike suurustuu.

Lisää omantunnontuskien vähentämiseksi ja näön vuoksi kourallinen hienonnettua persiljaa.

--

Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla vielä miltä maistuisi näiden kahden reseptin yhdistelmä. Eli mitä seuraisi siitä, jos carbonaran pekonin korvaisi savulohella?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Carbonaras are like Martinis.
Everybody´s got one.
Ero täydellisen ja kamalan välillä on mitätön.
Kaikessa on ajoitus.

"Mushasi"

Matias kirjoitti...

Mä pidän tosta Creme Fraiche ja ruokakermakombosta. Meillä tulee sanomista jos on vain toista, molemmista puhumattakaan :)